| Summary: | Tutkimuksessa tarkastellaan vienankarjalan ymmärtämistä suomen kielen pohjalta. Vienankarjala on yksi karjalan kielen murteista, jonka varsinainen puhuma-alue on Venäjän Karjalan tasavallan pohjoisosa.
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, kuinka hyvin suomea äidinkielenään puhuvat suomalaiset, jotka eivät ole opiskelleet karjalan kieltä, ymmärtävät sitä. Tilannetta, jolloin keskusteluun osallistuvat henkilöt käyttävät omaa äidinkieltään ja pystyvät ymmärtämään toisiaan, nimitetään reseptiiviseksi monikielisyydeksi. Reseptiivinen monikielisyys voi kytkeytyä myös tekstimaailmaan.
Vienankarjalan ymmärtämistä suomen kielen pohjalta tarkastellaan kaksiosaisen käännöstestin avulla. Käännöstestin toisessa osassa selvitellään irrallisten vienankarjalaisten sanojen ymmärtämistä ilman kontekstia, toisessa tarkastellaan vienankarjalaisten sanojen ymmärtämistä kontekstissa. Tutkimuksessa käsitellään vienankarjalan ymmärtämistä edistäviä ja sitä estäviä tekijöitä. Tutkimuksessa tarkastellaan myös koehenkilöiden käyttämiä ymmärtämisstrategioita. Ymmärtämisstrategioiden selvittämisessä käytetään ääneenajattelumenetelmää, eli testin aikana koehenkilöitä pyydetään kertomaan sanojen ja tekstien kääntämisen aikana syntyneitä ajatuksiaan. Osa koehenkilöistä ei suostunut ajattelemaan ääneen. Nämä henkilöt raportoivat ajatuksiaan, mikä myös avaa koehenkilöiden käyttämiä ymmärtämisstrategioita. Yhteensä tutkimukseen on osallistunut 11 suomea äidinkielenään puhuvaa koehenkilöä.
Tutkimuksessa verrataan koehenkilöiden käännöstestin ensimmäisessä ja toisessa osassa antamia käännöksiä. Tuloksia verrataan määrällisesti käyttäen myös kvantitatiivista tietoa. Tutkimuksessa kiinnitetään huomiota kontekstin, suomen murteiden ja venäjän kielen osaamisen vaikutukseen vienankarjalaisten sanojen ymmärtämisessä.
Tutkimuksen kautta on selvinnyt, että kontekstilla on merkittävä rooli kirjoitetun vienankarjalan ymmärtämisessä. Apu venäjän kielen osaamisesta vienankarjalaisten sanojen tunnistamisessa on ollut vähäistä. Suomen kielen murteiden tunteminen, varsinkin savon murteen, on edistänyt vienankarjalan sanojen ymmärtämistä. Samoin koehenkilöt ovat nojautuneet sanojen samankaltaisuuteen, varsinkin irrallisten sanojen ymmärtämisessä.
Tämä on ensimmäinen suomen ja vienankarjalan tutkimus reseptiivisen monikielisyyden näkökulmasta. Tutkimuksessa on hyödynnetty pääasiassa suomen ja viron keskinäistä ymmärrettävyyttä käsitteleviä tutkimuksia.
|
|---|