| Summary: | Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, saadaanko uskonnollisessa kokemuksessa tietoa henkiolennoista? Tutkimuksen näkökulma on uskonnonfilosofinen. Käsittelen henkimaailmasta saatavan tiedon mahdollisuutta puolustavia epistemologisia näkemyksiä ja niistä esitettyä kritiikkiä. Mystiset tiedonhankintatavat osoittautuvat universaaleja tiedonhankintatapoja, kuten aistihavaintoa selkeästi epävarmemmiksi. Erikseen käsittelen henkikokemuksen aitoudelle esitettyjä tärkeimpiä haasteita: henkimaailmasta saadun informaation ristiriitaisuus ja kokemuksille annetut luonnolliset selitykset. Jälkimmäisistä monet ovat uskottavia, mutta eivät kuitenkaan aukottomia. Moderni aivotutkimus on ongelman kannalta mielenkiintoista, mutta sen anti jää varsin laihaksi. Lupaavammalta näyttää paranormaalien ilmiöiden tutkimus, jota ei ole juurikaan lähestytty uskonnonfilosofisesta näkökulmasta.
Nykytietämyksen pohjalta uskonnolliset kokemukset hengistä selittyisivät selkeimmin käsittämällä ne alitajunnan tuotteiksi, jotka kokija virheellisesti ulkoistaa mielensä ulkopuolelta tulleiksi. Erot ”kyvyssä havaita” henkiä selittyisivät yksilöiden erilaisilla kognitiivisilla piirteillä. Aukotonta todistelua tai vakuuttavaa empiiristä näyttöä henkimaailman olemassaolon puolesta tai vastaan ei kuitenkaan ole. Emme pysty osoittamaan, missä tietyn henkilön kokemuksessa tietoa henkimaailmasta olisi saatu tai edes sitä, onko tällaista tietoa ylipäätään koskaan saatu.
|
|---|