| Summary: | Tämän tutkielman aiheena on ranskalaisen sosiologin ja filosofin Jean Baudrillardin
(1929–2007) poliittinen teoria. Tutkielmassa tarkastellaan Baudrillardin
kulutusyhteiskuntaa, simulaatiota ja massoja koskevaa analyysiä poliittisena teoriana, joka
on liitettävissä demokratian kriisiytymistä koskevaan keskusteluun. Tutkielma tarkastelee
Baudrillardin tekstejä uudesta näkökulmasta, sillä Baudrillardia ei tyypillisesti lueta
politiikan teoreetikkona, vaan hänet tunnetaan marxilaisesta kapitalismin kritiikistä sekä
semioottisesta simulaation teoriastaan. Tutkielmassa perehdytään Baudrillardin laajassa
tuotannossa esiin tuotuihin kulttuuriin ja yhteiskunnallisiin muutoksiin ja argumentoidaan
näiden muutosten merkitsevän haasteita edustuksellisen demokratian toiminnalle.
Tutkielma esittää, että Baudrillardin teksteihin nojaten edustuksellisen demokratian
nykyisiä ongelmia, kuten äänestysaktiivisuuden laskua, poliittisiin instituutioihin
osallistumisen ja niihin kohdistuvan luottamuksen heikkenemistä voidaan tarkastella osana
laajempaa modernisaatiokehitystä ja hahmottaa ongelmia moderni–postmodernimurroksen
kautta demokratian sisäisenä kriisinä. Edustuksellista demokratiaa lähestytään
hegeliläis-marxilaisen poliittisen ontologian näkökulmasta kansan itsehallintona.
Baudrillardin tulkitaan hyökkäävän tätä itsehallinnon ideaalia vastaan ja esittävän sen
olevan perusteellisesti yhteensopimaton postmodernin kulttuurisen kontekstin kanssa.
Tutkielmassa tulkitaan Baudrillardin hahmotteleman massojen poliittisen vaikenemisen
merkitsevän tyytymättömyyttä vallitsevaan poliittiseen järjestelmään ja yritystä vaikuttaa
tilanteeseen passiivisen resistanssin keinoin. Passiivisen vastastrategian tulkitaan
ilmentävän demokratian sisäistä kriisiytymistä: Baudrillard esittää edustuksellisen
demokratian uhkana olevan sen kyky kääntyä itseäänsä vastaan kansalaisten itseilmaisun
vapautta tukahduttaen, mikäli itsehallinnon ja kansan yhtenäisyyden ihanteita tavoitellaan
äärimmäisyyksiin saakka.
Tutkielmassa tarkastellaan myös millaista demokratiateoriaa Baudrillardin poliittisen
analyysin pohjalta voidaan rakentaa. Baudrillardin oman demokratiaa koskevan
teoretisoinnin jäädessä keskeneräiseksi tutkielmassa sovelletaan uudempaa poliittisen
filosofian tutkimusta postdemokratiaan ja singulaarisuuden politiikkaan liittyen ja
kehitetään näiden avulla Baudrillardin poliittisia huomioita eteenpäin.
|
|---|