| Summary: | Tutkimusten mukaan varhaislapsuudessa muodostuneet asenteet tiedekasvatuksesta
vaikuttavat lasten tieteen oppimiseen myöhemmin. Tämän tutkimuksen
tarkoitus oli selvittää, millaista on lasten tutkiva toiminta heille järjestetyissä tiedekerhoissa,
ja mikä tutkimisessa innostaa lapsia.
Tutkimuksen aineisto kerättiin yksityisessä päiväkodissa 5–6-vuotiaille lapsille
järjestetyissä tiedekerhoissa. Kerhoissa oli 5 erilaista teemaa. Kerhokertoja
oli 9 ja kerhoihin osallistui yhteensä 7 lasta. Tiedekerhot videoitiin ja videot litteroitiin
tekstiksi. Aineisto analysoitiin laadullisesti.
Tiedekerhoihin osallistuneet lapset olivat kiinnostuneita tutkimisesta. Lapset
toivat esille, että tutkiminen oli heistä innostavaa ja mielekästä toimintaa.
Lapsille tärkeää oli itse tekeminen ja kokeminen sekä havaintojen ja ajatusten jakaminen
toisten lasten kanssa. Sosiaalisen ympäristön lisäksi tiedekerhoissa korostui
välineiden merkitys. Kun lapsilla oli riittävästi tarvittavia välineitä, he
keskittyivät tutkimiseen paremmin kuin silloin, kun heidän piti vuorotella välineiden
käytössä.
Tulokset vahvistavat aiempaa käsitystä, että lasten tutkimisessa keskeistä
on itse tekeminen ja kokeileminen, monipuolinen aistien käyttö ja lasten omista
kiinnostuksenkohteista lähteminen. Yksi tutkimisen keskeisistä edellytyksistä on
se, että lapsilla on saatavilla riittävästi tutkimisessa tarvittavia välineitä. Tutkiminen
on lapsille luontaista toimintaa ja se tarjoaa heille iloa ja onnistumisen elä-
myksiä. Aikuisen tehtävä on mahdollistaa lasten tutkimukset.
|
|---|