| Summary: | Tutkimukseni tarkastelee luontoavusteisen toiminnan soveltamista hoivatyössä vanhus- ja
vammaistyöntekijöiden kokemana erityisesti työntekijöiden ammatillisen ja henkilökohtaisen
kehitys- ja muutosprosessin näkökulmasta. Keskeiset tutkimuskysymykset ovat millaisia
kokemuksia hoivatyöntekijöillä on luontoavusteisen toiminnan ammatillisesta toteuttamisesta,
miten työntekijät kokevat luontoavusteisen toiminnan vaikuttaneen hoivatyön tekemisen tapoihin,
ajatteluun ja omaan ammatilliseen toimijuuteensa sekä millä tavalla luontoavusteisuus vertautuu
työntekijöiden henkilökohtaiseen luontosuhteeseen ja aiempaan koulutus- ja työhistoriaan.
Aineistona tutkimuksessani on yhdeksän hoivatyöntekijän haastattelut viidestä eri vanhusten ja
vammaisten asumispalveluyksiköstä. Tutkimusmenetelmänä on narratiivinen haastattelu, jossa
haastateltava saa kertoa kokemuksistaan vapaasti kertomuksena, missä muutos, transformaatio ja
prosessi tulevat luonnollisesti esille osana kertomusta. Analyysimenetelmänä on aineistolähtöinen
Grounded theory ja narratiivinen tyypittely.
Tutkimukseni yhteiskunta- ja sosiaalitieteelliset teoreettiset lähtökohdat kiinnittyvät
ihmisen ja luonnon välistä suhdetta tarkasteleviin ympäristönäkökulmiin, joita edustavat erilaiset
ihmis- ja luontokäsitykset sekä ekososiaalisen sosiaalityön ja ns. vihreän sosiaalityön
lähestymistavat. Sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden näkökulmasta luonnon ja ympäristön
merkitys liittyy erityisesti eri aikoina eri tavalla painottuviin ja muokattaviin hoito- ja hoivatyön
ydinsisältöihin ja ihmiskäsityksiin, jolloin tutkimuksen teoreettiseen tarkasteluun nousevat
tiedonmuodostukseen ja muutostematiikkaan liittyvät näkökulmat esimerkiksi toiminnan
syvärakenteista tai oppivasta organisaatiosta.
Tutkimustuloksena esitän luontoavusteisen hoivatyön toimijuudesta kolme
mallitarinaa, joita kutsun luontolähtöisten osaajien, ammatillisten kokeilijoiden ja ekokriittisten
kehittäjien näkökulmiksi. Mallitarinat kuvaavat haastatteluaineistosta hahmottamiani
luontoavusteisen hoivatyön toimijuuden kehityspolkuja. Mallitarinoiden pohjalta kuvaan edelleen
luontoavusteisen hoivatyön organisaatiotason prosessia ns. kriittisten pisteiden kautta. Esitän, että
luontoavusteisen toiminnan omaksuminen edellyttää sekä työntekijältä että organisaatiolta
aktiivista, tavoitteellista ja luovaa uusien ajattelu- ja toimintatapojen prosessinomaista työstämistä.
Tuossa prosessissa yksilön henkilökohtainen luontosuhde, osaaminen ja ammatillinen kehitys
vahvistuvat organisaation mahdollistamien resurssien, kannustamisen ja toiminnasta saadun
palautteen seurauksena osaksi organisaation luontoavusteista toimintaa. Haastateltavien
kokemukset antavat viitteitä myös ihmisen luontosuhteen yhteiskunnallisen uudelleen määrittelyn
tarpeesta sekä laajemmasta yhteiskunnallisesta kysymyksenasettelusta ja paradigman muutoksesta
ihmisen luonto- ja ympäristösuhteessa osana sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa.
|
|---|