Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajien käsityksiä hiljaisesta tiedosta ja sen jakamisesta

Tässä tutkimuksessa tutkin yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden opettajien käsityksiä heidän hiljaisen tietonsa ilmenemisestä. Lisäksi tutkimuksessani keskityn äidinkielen ja kirjallisuuden opettajien hiljaisen tiedon jakamiseen ja jakamiseen liittyviin ongelmiin. Tutkimukseni tavoitteena on saad...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijä: Veistämö, Annika
Muut tekijät: Humanistinen tiedekunta, Faculty of Humanities, Kielten laitos, Department of Languages, University of Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto
Aineistotyyppi: Pro gradu
Kieli:fin
Julkaistu: 2016
Aiheet:
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/50254
Kuvaus
Yhteenveto:Tässä tutkimuksessa tutkin yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden opettajien käsityksiä heidän hiljaisen tietonsa ilmenemisestä. Lisäksi tutkimuksessani keskityn äidinkielen ja kirjallisuuden opettajien hiljaisen tiedon jakamiseen ja jakamiseen liittyviin ongelmiin. Tutkimukseni tavoitteena on saada lisää tietoa äidinkielen ja kirjallisuuden opettajien hiljaisen tiedon luonteesta ja hiljaisen tiedon jakamisesta. Tutkimukseni teoriapohja keskittyy vahvasti hiljaisen tiedon käsitteeseen. Hiljaisen tiedon ajatellaan usein olevan tietoa, jota ei ole muutettu sanalliseen muotoon. Käytännössä hiljaista tietoa siis kerääntyy esimerkiksi työssä työtä tehdessä ihmisen oppiessa kokemuksiensa kautta. Hiljaista tietoa saadaan siis esimerkiksi onnistumisien ja epäonnistumisien kautta. Aineistoni koostuu neljästä äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan hiljaiseen tietoon liittyvästä teemahaastattelusta. Haastattelujen analyysin olen tehnyt käyttämällä sisällönanalyysia ja diskurssinanalyysia, minkä lisäksi olen tutkinut kielellisenä piirteenä erityisesti modaalisuutta. Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajien hiljainen tieto näkyy esimerkiksi vuorovaikutustilanteissa, tuntien ja kurssien suunnittelutyössä, oppilaiden töiden arvioinnissa ja yllättäviin tilanteisiin reagoimisessa. Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajat jakavat hiljaista tietoaan esimerkiksi ainekollegan kanssa, opettajainkokouksissa, suunnittelemalla kursseja yhdessä, samanaikaisopetuksessa ja kansainvälisissä opettajavaihdoissa. Hiljaisen tiedon jakamisen suurimpina esteinä ovat työyhteisön passiivisuus jakamisen suhteen, opettajien erilaiset persoonallisuudet, unohtaminen, kiinnostuksen puute sekä liian suuri tai pieni koulu. Tutkimuksestani saatavan tiedon avulla tutkimukseen osallistuneet äidinkielen ja kirjallisuuden opettajat sekä muut kokeneemmat aineenopettajat voivat tulla tietoisemmaksi hiljaisesta tiedostaan. Lisäksi kokemattomammat äidinkielen ja kirjallisuuden opettajat voivat saada itselleen kokeneempien ainekollegojen välittämää hiljaista tietoa.