Begäranden i gymnasisters e-postmeddelanden på L2 svenska och engelska

Pragmalingvistiikka käsittelee kielen ja sen käytön vuorovaikutussuhdetta. Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia lukiolaisten pragmalingvistisiä taitoja tarkastelemalla pyyntöjen muodostamista ruotsin ja englannin kielellä. Tutkimusaineisto on osa Jyväskylän yliopiston Topling-projektia ja koo...

Full description

Bibliographic Details
Main Author: Jämsen, Pauliina
Other Authors: Humanistinen tiedekunta, Faculty of Humanities, Kielten laitos, Department of Languages, University of Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto
Format: Master's thesis
Language:swe
Published: 2016
Subjects:
Online Access: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/50237
Description
Summary:Pragmalingvistiikka käsittelee kielen ja sen käytön vuorovaikutussuhdetta. Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia lukiolaisten pragmalingvistisiä taitoja tarkastelemalla pyyntöjen muodostamista ruotsin ja englannin kielellä. Tutkimusaineisto on osa Jyväskylän yliopiston Topling-projektia ja koostuu teksteistä, joiden tehtävänantona on kirjoittaa viesti verkkokauppaan. Aineiston tekstit on jaoteltu EVK-taitotasojen mukaan ja tasot A1-B1 ovat mukana tutkimuksessa. Tutkimuksen keskipisteessä ovat pyyntöstrategiat, pyyntöjen sisäinen muokkaus, sekä pyyntöjä tukevat elementit. Tutkimus vertaa eri taitotasoilla olevia pyyntöjä toisiinsa sekä vertailee pyyntöjen muodostamista ruotsiksi ja englanniksi. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että oppijat käyttävät molemmilla kielillä laaja-alaisesti vain kahta pyyntöstrategiaa: suoraa halua ilmaisevaa strategiaa (viljeyttrande/want statement) ja konventionaalisesti epäsuoraa valmistelevaa strategiaa (förberedande formel/preparatory). Halua ilmaiseva strategia on suosituin alemmilla taitotasoilla ja valmistevan strategian käyttö lisääntyy kielitaidon kasvaessa. Tämä tukee aikaisempia tutkimustuloksia siitä, että strategiaskaala on oppijoilla kapea, ja että konventionaalisesti epäsuoran strategian käyttö lisääntyy korkeammilla taitotasoilla. Pyyntöjen muokkauksessa kielten välillä ilmeni eroja, sillä ruotsiksi pyynnöt olivat useimmiten muokkaamattomia, ja jos niitä muokattiin, tehtiin se useimmiten leksikaalisesti. Englanniksi pyyntöjä sen sijaan yleensä muokattiin ja tämä tehtiin useimmiten syntaktisesti. Lisäksi pyyntöjä muokattiin englanniksi sitä enemmän, mitä korkeammalla taitotasolla oppija oli, mutta ruotsiksi vastaavaa kaavaa ei löytynyt. Myös pyyntöjä tukevia elementtejä käytettiin englanniksi enemmän kuin ruotsiksi, mutta yleisin tukeva elementti oli molemmilla kielillä pyyntöä selittävä (anledning/grounder).