| Yhteenveto: | Tutkielmassa selvitetään yhden ammattikunnan eli ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneen sosionomin työmarkkina-aseman nostamiseen liittyvää nykykeskustelua. Yritän ottaa selvää, missä määrin Michel Foucault`n genealoginen valta-analytiikka jäsentää kyseistä kamppailua strategisen toiminnan ja voimasuhteiden näkökulmasta. Tutkielman ajankohtaisuus liittyy hallituksen ”norminpurkutalkoiden” nimissä selvityksen alla olevien eri ammattikuntien kelpoisuusehtojen väljentämiseen ja ammattikuntien tehtävänjakojen uudelleen arviointiin. Samankaltaisia kehityskulkuja tapahtuu myös muiden professioiden kuin pelkästään sosiaalityön kentällä. Laajempana taustana toimii kiista hyvinvointivaltion tulevaisuudesta.
Tutkielman yleinen aihe edustaa professiotutkimusta. Teoreettinen viitekehys nojaa genealogiseen valta-analytiikkaan. Metodologisesti hyödynnän diskurssianalyysin perinnettä ja metodisesti Arja Jokisen suostuttelevan ja vakuuttelevan retoriikan menetelmää. Aineistoksi keräsin tekstejä, muun muassa sanomalehti-, ammattilehti-, yleisöosasto- ja nettikirjoituksia sekä virallisia kannanottoja, joissa kohderyhmän ammatillisen aseman parantamista perustellaan.
Tutkimuskysymyksiä esitän kolme: ensimmäinen koskee valitun käsitteistön heuristista tarttumakykyä, toinen valitun menetelmän empiiristä tarttumakykyä ja kolmas sitä, miten Max Weberin sivilisaatiohistoriallinen teesi Kulturmensch- ja Fachmensch-tyyppisen koulutuksen ikuisesta jännitteestä suhteutuu aineistosta esiin nouseviin teemoihin.
Aineistoa käsitellään laadullisesti, jolloin perusjoukon määrittely osoittautuu vaikeaksi, niinpä varsinaisia yleistyksiä ei tehdä. Sen sijaan pyrin tekemään käsiteltävän ilmiön ymmärrettäväksi – sekä käsitteellisesti että empiirisesti. Teoreettisena tuloksena voidaan pitää sitä, että professionaalinen verkosto hahmottuu epäyhtenäisenä, sirpalemaisena ja hajanaisena, mutta silti samaan strategiseen päämäärään tähtäävänä kokonaisuutena. Suostuttele-van ja vakuuttelevan retoriikan menetelmä selkiyttää strategista toimintaa siihen välttämättömänä kuuluvien keinojen osalta. Tuloksena Weberin teesin suhteen voidaan pitää lopulta sitä, että sosionomien (YAMK) työmarkkina-aseman parantamiseen liittyvä nykykeskustelu noudattaa hämmentävän paljon ”kulttuuri-ihmisen” ja ”asiaihmisen” välistä jännitettä.
|
|---|