| Summary: | Yritysten ja kansalaisjärjestöjen välinen vuoropuhelu yritysvastuuteemoista on lisääntynyt viime aikoina. Vuoropuhelua on tutkittu melko paljon muun muassa vuoropuhelun ihanteiden sekä sen kautta saavutettavien liiketoimintaetujen näkökulmista, mutta tutkimusta vastuullisuuskysymyksiä koskevan vuoropuhelun koostumuksesta, tavoitteista ja sitä edistävistä tai vaikeuttavista tekijöistä on melko vähän. Myös viestinnän tutkimus aihealueesta on suppeaa.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaista yritysvastuuta koskeva vuoropuhelu on ja mitkä tekijät edistävät ja toisaalta vaikeuttavat vuoropuhelua. Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelemalla kolmesta yrityksestä ja neljästä kansalaisjärjestöstä vuoropuheluun osallistuvia henkilöitä. Haastatteluja tehtiin yhteensä 7 ja aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin.
Tulosten perusteella voidaan todeta, että vuoropuhelua pidetään tärkeänä sekä yrityksissä että kansalaisjärjestöissä. Kun haastatteluissa ilmi tulleita vuoropuhelun määritelmiä verrataan kirjallisuuden ihanteeseen, käytännön vuoropuhelu ei täytä ihanteellisen vuoropuhelun piirteitä. Vuoropuhelu vastuun kentällä on sekä yrityksille että kansalaisjärjestöille keino edistää omia tavoitteita. Vuoropuhelu voi lisätä ymmärrystä ja tiedonkulkua ja saada aikaan muutoksia. Muun muassa tiedon saatavuus, konkreettisten ratkaisuehdotusten tekeminen ja kasvokkaisuus voivat edistää vuoropuhelun sujumista, mutta samalla esimerkiksi resurssien puute, vuoropuhelussa käsiteltävän ongelman määrittelyn epäonnistuminen tai toisen osapuolen asenne voivat vaikeuttaa vuoropuhelua.
Jatkossa olisi aiheellista selvittää vuoropuhelun tuloksia tarkemmin ja verrata yritysten ja kansalaisjärjestöjen näkemyksiä ja tavoitteita keskenään. Myös viestintäammattilaisten roolia vastuuvuoropuhelussa olisi tarpeellista selvittää.
|
|---|