| Yhteenveto: | Subjektiivinen päivähoito-oikeus on aiheuttanut runsaasti kritiikkiä koko olemassaolonsa ajan. Järjestelmä on koettu yhteiskunnalliseksi ongelmaksi, vaikka todellisuudessa vain murto-osa alle kouluikäisistä lapsista on osallistunut varhaiskasvatukseen ilman hoidon tarvetta. Tässä tutkimuksessa luotiin kokonaiskuvaa aiheesta tarkastelemalla päiväkodin johtajien, vanhempien ja lasten diskursseja varhaiskasvatuksesta, subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta ja lapsen asemasta. Lisäksi eri toimijoiden diskursseja tarkasteltiin suhteessa toisiinsa Bronfenbrennerin ekologisen teorian avulla.
Tutkimuksen lähtökohtana oli diskurssianalyysi. Aineisto kerättiin syksyllä 2011 teemahaastatteluilla. Päiväkodin johtajien ja vanhempien puheessa yhteisinä diskursseina esiintyi ongelma-, lapsen etu-, tuki- ja arvodiskursseja. Lisäksi päiväkodin johtajien puheessa käytettiin muutosdiskurssia. Lasten puheessa puolestaan tuotettiin koti-, arki- ja leikkidiskursseja.
Varhaiskasvatus ja erityisesti subjektiivinen päivähoito-oikeus muodostui aikuisten puheessa ensisijaisesti arvokeskusteluksi palvelun käyttämisen oikeutuksesta. Subjektiivista päivähoito-oikeutta problematisoitiin taloudellisiin tekijöihin liittyvillä argumenteilla eikä lapsen asema ollut aikuisten puheessa erityisen vahva. Aikuisten puheessa kuitenkin tuotettiin laajaa kokonaiskuvaa ilmiöstä, sillä puheessa ilmeni kaikkia Bronfenbrennerin ekologisen teorian tasoja. Lasten puhe puolestaan ilmeni ainoastaan mikrotason vuorovaikutussuhteita painottavana ilmiönä. Se kuvastaa hyvin lapsen osallisuutta omassa mikroympäristössään, joka on vahvasti kehystetty aikuisen luomilla reunaehdoilla.
|
|---|