| Summary: | Tässä tutkimuksessa selvitän Jyväskylän kansakouluopettajaseminaarin opiskelijoiden kulttuurisosiaalisia taustoja sekä niiden ilmentymistä seminaarin opetuksessa 1920- ja 1930-luvuilla. Kulttuurisosiaalisella taustalla tarkoitan opiskelijoiden sosioekonomista asemaa ennen seminaariin tuloa. Kulttuurisosiaalisen taustan muodostavat opiskelijan sosiaalinen tausta, taustakoulutus sekä se, miltä paikkakunnalta hän on kotoisin. Sosiaalisella taustalla tarkoitetaan tutkimuksessa opiskelijan perhetaustaan pohjautuvaa yhteiskunnallista sosiaalista statusta. Tutkimuksessa sukupuolella on tärkeä osa tarkastelunäkökulmassa, sillä seminaari oli jaettu nais- ja miesosastoon koko seminaarin toiminnan ajan.
1800-luvulla, Jyväskylän seminaarin alkuvuosikymmeninä, nais- ja miesopiskelijoiden sosiaaliset taustat erosivat rajusti toisistaan. Naiset tulivat selvästi ylemmästä yhteiskuntaluokasta kuin miehet. 1900-luvulla osastot alkoivat lähentyä enemmän toisiaan, seminaarin opiskelija-aines keskiluokkaistui vahvasti. Tutkimuksen tarkasteluvuosina seminaarissa säilyi kuitenkin osittain sosiaalisten taustojen ero nais- ja miesosastojen välillä, varsinkin taustakoulutuksen osalta.
Kulttuurisosiaalisten taustojen ero osastojen välillä näkyi myös seminaariyhteisön elämässä. Tiukasti siveellisyyteen ja kuriin perustuva arki jakoi seminaarin kahtia. Osastojen koulutus erosi niin rakenteeltaan kuin osittain oppiainesisällöiltään. Vaikka koulutus tähtäsi samaan ammattiin, seminaarissa pidettiin nais- ja miesopiskelijoiden vaatimukset niin taustakoulutuksen kuin opettajuudenkin osalta erillään.
Seminaarin kaksi osastoa muodostivat kuitenkin tiiviin yhteisön, jossa kulttuurisosiaalisilta taustoiltaan erilaiset opiskelijat sulautuivat yhteisen seminaarikulttuurin piiriin. Koulutuksen avulla opiskelijat laajensivat omaa sosiaalista maailmankuvaansa ja heistä tuli yhtenäinen ammattiryhmä, joka jakoi saman sosiaalisen statuksen.
|
|---|