Psyykkisesti oireilevien lasten ja nuorten kohtaaminen ammattilaisten näkökulma

Tutkimuksessa tarkasteltiin ammattilaisten kokemuksia psyykkisesti oireilevien lasten ja nuorten kohtaamisesta ja tukemisesta. Keskiössä olivat ammattilaisten kokemat haasteet. Lisäksi selvitettiin, mitä tutkittavat pitivät psyykkisenä oireiluna eli millaisia asioita psyykkiseen oireiluun liitettiin...

Full description

Bibliographic Details
Main Author: Helin, Linda
Other Authors: Kasvatustieteiden tiedekunta, Faculty of Education, Kasvatustieteiden laitos, Department of Education, University of Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto
Format: Master's thesis
Language:fin
Published: 2016
Subjects:
Online Access: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/49873
Description
Summary:Tutkimuksessa tarkasteltiin ammattilaisten kokemuksia psyykkisesti oireilevien lasten ja nuorten kohtaamisesta ja tukemisesta. Keskiössä olivat ammattilaisten kokemat haasteet. Lisäksi selvitettiin, mitä tutkittavat pitivät psyykkisenä oireiluna eli millaisia asioita psyykkiseen oireiluun liitettiin. Tutkimuksen laadullinen aineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä vuosina 2014 ja 2015 osana Veturi-hanketta. Kyselyyn vastasi muun muassa opetus- ja opiskeluhuollon henkilöstöä, kuntoutuksen henkilöstöä sekä järjestöjen työntekijöitä eri puolilta Suomea. Vastauksia kyselyyn tuli 269. Aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä ja psyykkisen oireilun muotoja kartoitettiin kvantifioimalla. Analyysissa työntekijän kokemat haasteet muodostuivat ammattilaisen si-säisistä haasteista, tukijärjestelmän haasteista ja koulun toimintakulttuurin haasteista. Ammattilaisen sisäiset haasteet jakautuivat ammatillisiin ja psyykkisiin haasteisiin ja koulun toimintakulttuurin haasteet fyysisen ympäristön, koulun käytänteiden ja vaatimusten sekä vuorovaikutussuhteiden haasteisiin. Tämän tutkimuksen perusteella yleisimpiä koulun arjessa ilmeneviä psyykkisen oireilun muotoja ovat aggressiivisuus ja hiljainen reagoiminen, kuten ahdistus ja masennus. Psyykkisen oireilun kohtaaminen kuormitti tutkittavia ja herätti heissä erilaisia tunteita. Halu auttaa ja tukea oppilasta oli suuri, mutta omat voimavarat koettiin rajallisiksi ja ammattitaito osin riittämättömäksi. Yhteistyö oppilaan hoitotahojen ja perheen kanssa ei aina sujunut mutkattomasti ja oman rooli oppilaan tukemisessa oli epäselvä. Kritiikkiä saivat osakseen toimimattomat hoitoketjut, tuen saannin vaikeus ja koko koulujärjestelmä tiukkoine vaatimuksineen.