| Yhteenveto: | Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää ammatillisten kokemusasiantuntijoiden eli tässä tutkimuksessa koulupsykologien, erityisopettajien ja luokanopettajien käsityksiä lapsesta, jolla on visuo-spatiaalinen hahmotushäiriö. Tutkimuksen kohteena ovat käsitykset lapsen oppijuuteen ja kuntoutukseen liittyen. Visuospatiaalista hahmotushäiriötä ei ole juurikaan tutkittu kasvatustieteellisestä näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena onkin osaltaan täydentää tietoa visuospatiaalisesta hahmotushäiriöstä ammatillisten kokemusasiantuntijoiden käsitysten kautta. Tutkimuksen aineisto kerättiin 12 puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla ja tutkimuksessa hyödynnettiin aineistolähtöistä fenomenografista tutkimusmenetelmää. Ammatillisten kokemusasiantuntijoiden käsityksistä luotu oppijakuva tuo esille moni-ilmeisen ja monella osaamisen alueella haasteita kohtaavan oppijan. Käsityksistä luotu kuntoutuskuva kuvastaa sekä kuntoutuksen järjestämisen haasteita että vaivattomuutta. Lapselle soveltuvien kuntoutusmenetelmien pohdinta tuo esille kaksi toisistaan eroavaa lähestymistapaa: koulun perinteisistä rakenteista ja toimintatavoista lähtevän tai yksilölähtöisen lähestymistavan. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että ammatillisten kokemusasiantuntijoiden kuva lapsesta, jolla on visuo-spatiaalinen hahmotushäiriö, näyttäytyy yksiselitteiseen määritelmään vaikeasti sovitettavana. Kuntoutuskuvan kautta saatu käsitysten kuva puolestaan korostaa lapsen onnistuneen kuntoutuksen ja kokonaisvaltaisen huomioimisen lähtökohtana lapsen yksilöllisyyden tunnistamista
|
|---|