| Yhteenveto: | Tarkastelen tutkimuksessani laadullisesti nykypäivän opettajien asenteita murteellista opetuspuhetta kohtaan. On kiinnostavaa tarkastella, kuinka ammattikunta, jonka puhe on pitkään ollut normitettua, itse kokee henkilökohtaisen idiolektinsa esiintuomisen kyseisessä ammattikontekstissa, miten ammatti-identiteetin ja paikallisidentiteetin representaatiot suhteutuvat toisiinsa nykypäivän koulumaailmassa ja kuinka murre käytännön tasolla soveltuu opetuspuheen välineeksi.
Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: kuinka murre näyttäytyy pedagogiikan kielenä nykypäivän opettajien asenteissa, minkälaisia kokemuksia opettajilla on murteen käytöstä opetuksessa, ja kuinka nämä kokemukset suhteutuvat asenteisiin ja opettajien halukkuuteen ilmentää omaa paikallisidentiteettiään sekä millä tavoin ulkoapäin asetettujen normien ja reunaehtojen vaikutus mahdollisesti näkyy opettajien suhtautumisessa murteelliseen opetuspuheeseen.
Teoreettisena kehyksenä on kansanlingvistiikan osa-alue kansandialektologia. Tähän tutkimustraditioon nojaten tärkeimpänä pohjana käytän metakielen käsitettä kuvatessani tutkimushenkilöideni kielestä puhumisen tapoja. ((Niedzielski & Preston: 2000; Mielikäinen & Palander 2014.) Tarkastelen sekä asenteita että identiteettiä diskursiivisesta näkökulmasta, joten otan huomioon mahdolliset tekijät, jotka opettajien tapauksessa vaikuttavat asenteisiin ja kielen avulla rakennettaviin identiteetteihin, kuten opetuspuheeseen liitettyjen normien historialliset kehityskulut sekä opetuspuheen tilanteiset funktiot. Aineisto on kerätty tammikuussa 2016 saman murrealueen kahdesta eri koulusta puolistrukturoidun teemahaastattelun keinoin. Otos koostui kuudesta henkilöstä sisältäen sekä luokanopettajia että aineenopettajia, mutta äidinkielen aineenopettajia ei valittu mukaan heidän suomen kielen asiantuntijuutensa vuoksi. Tutkimuksessa ei erikseen nimetä alueita tai murteita, sillä ne eivät ole relevantteja seikkoja. Aineisto analysoitiin lähtemällä liikkeelle temaattisesta sisällönanalyysista ja suhteuttamalla esiin nousseet seikat teoriaosuudessa mainittuun kirjallisuuteen.
Tutkimuksen valossa murre näyttäytyy opettajille oman identiteetin ilmentämisen keinona, joka miellettiin normatiiviseksi oikeudeksi. Samalla haastateltavat irtisanoutuivat opetuspuheeseen liitetyistä historiallisista vaatimuksista ja korostivat kielenkäytön tilanteittaista tarkoituksenmukaisuutta. Aineiston pohjalta olisi kiinnostavaa lähteä tarkastelemaan nykyajan opetuspuheen ihannetta kokonaisvaltaisesti.
|
|---|