| Summary: | Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia suomenkielisten, ruotsin kielen pitkää oppimäärää opiskelevien abiturienttien kirjallista kielitaitoa lukio-opintojen loppuvaiheessa. Tutkimushenkilöt (n=12) olivat aloittaneet ruotsin kielen opiskelun alakoulun 3.–5. vuosiluokalla ja valmistautuivat tutkimushetkellä ruotsin kielen pitkän oppimäärän ylioppilaskirjoituksiin.
Tutkimuksen pohjana käytettiin Pienemannin prosessoitavuusteoriaa (1998). Tutkittavat kieliopilliset rakenteet olivat inversio väitelauseessa, jälkilauseen sanajärjestys, kieltosanan paikka sivulauseessa, epäsuora kysymys sekä adjektiivi attributiivisena ja predikatiivisena lauseenjäsenenä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että 12:sta tutkimushenkilöstä kaksi sijoittuu prosessoitavuusteorian neljännelle tasolle ja peräti kymmenen viidennelle eli ylimmälle tasolle. Tutkimusmateriaalista voidaankin päätellä, että mitä alemmalle prosessoitavuusteorian tasolle tutkittava rakenne sijoittuu, sitä useampi tutkimushenkilö hallitsi sen. Ylimmille prosessoitavuusteorian tasoille sijoittuvat rakenteet aiheuttivat enemmän hajontaa tutkimusmateriaalissa.
Tutkimusta tarkasteltaessa on muistettava, että tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää, koska tutkimushenkilöiden määrä oli suppea. Tutkimus antaa kuitenkin kohtuullisen tarkan kuvan siihen osallistuneen opiskelijaryhmän kielitaidon tasosta. Mahdollisia jatkotutkimuksen kohteita voisivat olla esimerkiksi vertailu a- ja b-ruotsin lukijoiden välillä tai vastaavanlainen a-ruotsin lukijoita käsittelevä tutkimus suuremmalla määrällä tutkimushenkilöitä.
|
|---|