| Summary: | Sanaston oppiminen on keskeisimpiä edellytyksiä vieraan kielen oppimiselle, jonka vuoksi vieraiden kielten oppikirjojen tulisi panostaa erityisesti tapoihin, joilla uutta sanastoa opetetaan oppijoille. Semanttinen klusterointi, eli saman-kaltaisen semanttisen sisällön omaavien sanojen ryhmittäminen, on perinteisesti ollut pääasiallinen tapa ryhmittää sanoja oppikirjoissa. Viimeaikainen tutkimus (Finkbeiner & Nicol 2003; Schneider et al. 2002; Papathanasiou 2009; Erten & Tekin 2008; Wilcox & Medina 2013) kuitenkin näyttää osoittavan, että semanttinen klusterointi heikentäisi uusien sanojen oppimista ja vaikeuttaisi niiden muistamista. Semanttisen klusteroinnin sijaan ehdotetaan temaattista klusterointia, jossa sanat kuuluvat jonkin yhteisen teeman alle jakamatta kuitenkaan samankaltaisia semanttisia merkityksiä. Tässä tutkimuksessa analysoitiin viittä yleisintä, eri ikätasoille suunnattua, suomalaista englannin oppikirjaa. Tarkoitus oli selvittää, millaisia klustereita kirjoissa esiintyy, ja onko kirjojen ikätasojen välillä eroja. Metodologiana oli sekä laadullinen että määrällinen sisällönanalyysi ja teemoittelu. Tutkimuksen tulokset osoittivat selvästi, että klustereiden käyttö vaihtelee merkittävästi kohdeyleisön taitotason perusteella. Mitä korkeampi kohdeyleisön taitotaso oli, sitä enemmän hyödynnettiin temaattisia klustereita ja vastaavasti vähemmän semanttisia klustereita. Jatkotutkimuksen tulisi erityisesti keskittyä arvioimaan klusteroinnin vaikutusta pitkällä aikavälillä, koska siitä on vielä vähän näyttöä.
|
|---|