| Summary: | Tässä pro gradu tutkielmassa tarkasteltiin, millaisia merkityksiä terapeuttisessa yhteistyösuhteessa ilmeneville allianssikatkoksille rakentuu näkökulmasta, jossa terapia määritellään keskusteluna. Merkitysten muodostumista kuvattiin kahden vuorovaikutuksessa rakentuvan ilmiön, heikon toimijuuden ja naurun, avulla. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin millaisena terapeutin toiminta näyttäytyi osana allianssikatkosten muodostumista. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on sosiaalis-konstruktionistinen. Sen puitteissa terapeuttinen yhteistyösuhde määritellään relationaalisena prosessina sekä jatkuvana neuvotteluna kahden henkilön tarpeiden välillä. Allianssikatkoksia ja niiden ratkaisemista puolestaan käsitellään terapiassa olennaisina muutoksen hetkinä.
Tutkimus on tapaustutkimus, ja aineisto koostuu Jyväskylän yliopiston Psykoterapian opetus- ja tutkimusklinikalla taltioidusta yksilöpsykoterapiaprosessista. Allianssikatkoksia havainnoitiin ja luokiteltiin käyttämällä Rupture Resolution Rating System -menetelmää (myöhemmin 3RS). 3RS-menetelmällä arvioiduista istunnoista tarkemman analysoinnin ja litteroinnin kohteeksi valikoitui seitsemän istuntoa. Allianssikatkoksissa tapahtuvaa vuorovaikutusta tutkittiin diskursiivisella lukutavalla.
Tutkimuksen perusteella allianssikatkokset voidaan tulkita asiakkaan pyrkimykseksi säilyttää kasvonsa terapiasuhteessa tapahtuvassa vuorovaikutuksessa. Asiakkaan kasvoja suojeleva työskentely tapahtui erilaisilla toimijuutta häivyttävillä valinnoilla puheteoissa sekä nauramalla ongelmallisista aiheista puhuttaessa. Erityisesti yhteydentarpeen ja itsemääräämistarpeen välinen ristiriita havaittiin tämän työn kannalta keskeiseksi teoreettiseksi oletukseksi niin allianssikatkosten kuin kasvojen suojelemisen näkökulmasta.
Tutkimuksessa havaittiin myös, että terapeutin työskentelyssä allianssikatkosten yhteydessä oli osittain vahvasti vastuuttava ja välillä jopa kritisoivakin sävy. Lisäksi allianssikatkokset jäivät enimmäkseen ratkaisematta. Tutkimustulosten valossa vaikutti siltä, että asiakkaalle tarjottiin vahvaa toimijuutta ja vastuuta liian varhain. Työskentely ei tällöin tapahtunut asiakkaan lähikehityksen vyöhykkeellä. Vastatessaan terapeutin puheenvuoroihin tai tuodessaan itse ilmi ongelmallista toimintaansa asiakas pyrki suojamaan kasvojaan ennakoimalla terapeutin mahdollista kritiikkiä.
Tutkimustulosten valossa hedelmällisen ja vaikuttavan terapiatyöskentelyn kannalta sekä allianssikatkoksiin perehtyneisyys että kyky tarkastella vuorovaikutusta yksityiskohtaisesti näyttäytyvät tärkeinä työkaluina. Tutkimustulosten perusteella psykoterapeutin ammattitaidon kannalta omien arvojen ja moraalisten näkökulmien tiedostaminen on tarpeen, sillä terapeutin omaksuma arvomaailma vaikuttaa välittyvän terapiatyöskentelyssä asiakkaalle vähintään implisiittisesti. Mikäli asiakas kokee tulleensa kritisoiduksi ja arvostelluksi, terapeuttinen yhteistyösuhde ja koko terapiaprosessi voivat vaarantua.
|
|---|