| Summary: | Vaikea synnytyspelko ja sen hoitaminen on merkittävä asia äideille ja tuleville perheille, johon tulee kiinnittää huomiota. Tarkoituksena tässä työssä on tutkia, onko löydettävissä yhteyttä
synnytyskokemuksen ja vanhemmuuskokemuksen välillä vaikeasti synnytyspelkoisilla ensisynnyttäjillä. Lisäksi pitkittäisasetelman avulla tutkin, onko synnytyskokemus ja vanhemmuuskokemus pysynyt vielä samanlaisena kolme kuukautta ja kaksi vuotta synnytyksen jälkeen. Tavoitteena on saada lisää tukea ja tietoa synnytyspelon hoidon kehittämiseksi. Tämä tutkimus on osa Linnea-tutkimusta, joka on vuosina 2007-2010 tehty prospektiivinen satunnaistettu tutkimus vaikeasti synnytyspelkoisista ensisynnyttäjistä Helsingin Yliopistollisen Keskussairaalan naistentautien ja synnytysten äitiyspoliklinikalla. Linnea-tutkimuksessa vaikeasti synnytyspelkoiset ensisynnyttäjät satunnaistettiin hoito- ja kontrolliryhmään, jossa hoitoryhmä sai synnytyspelkoonsa psykoedukatiivista ryhmähoitoa ja kontrolliryhmä oli neuvolaseurannassa ja sai tarvittaessa lähetteen synnytyspelkopoliklinikalle. Omassa työssäni tarkoituksenani oli tutkia kontrolliryhmään (n=160) osallistuneiden vaikeasti synnytyspelkoisten ensisynnyttäjien synnytyskokemuksen yhteyttä vanhemmuuskokemukseen. Synnytyskokemusta mitattiin Wijma
Delivery Experience Questionnaire, W-DEQ-B kyselyn avulla ja vanhemmuuskokemusta mitattiin itsearvioimalla 12 väitettä koskien vanhemmuuden kokemusta kolme kuukautta ja kaksi vuotta synnytyksen jälkeen. Vastausten pistemäärien perusteella laskettiin summapistemäärä synnytyskokemuksesta ja vanhemmuuskokemuksesta sekä kolme kuukautta, että kaksi vuotta synnytyksen jälkeen. Aineiston analysointi tehtiin polkumallilla Mplus-ohjelmalla. Tutkimukseni osoitti, että synnytyskokemuksella ja vanhemmuuskokemuksella on yhteys vaikeasti synnytyspelkoisilla ensisynnyttäjillä. Mitä positiivisempi oli synnytyskokemus, sitä positiivisempi oli myös vanhemmuuskokemus. Nämä yhteydet tulivat esille kun tarkasteltiin synnytyskokemusta
ja vanhemmuuskokemusta samassa aikapisteessä. Kolme kuukautta synnytyksen jälkeen tutkittuna yhteys oli vahvempi kuin kaksi vuotta synnytyksen jälkeen. Synnytyskokemus ei kuitenkaan ennustanut vanhemmuuskokemusta, sillä synnytyskokemuksella kolme kuukautta synnytyksen jälkeen ja vanhemmuuskokemuksella kaksi vuotta synnytyksen jälkeen ei havaittu yhteyttä. Lisäksi tutkimukseni osoitti erityisesti synnytyskokemuksen pysyvyyden ja myös vanhemmuuskokemuksen pysyvyyden tutkittaessa kolme kuukautta ja kaksi vuotta synnytyksen jälkeen vaikeasti synnytyspelkoisilla ensisynnyttäjillä. Näiden tulosten perusteella vaikean synnytyspelon hoito on merkittävä asia koko perheen hyvinvoinnille myös pidemmällä aikavälillä ja erityisesti synnykseen valmistautuminen ja synnytyskokemuksen läpikäynti ammattilaisen kanssa on tärkeää vaikean synnytyspelon hoidossa. Synnytyspelon hoitoon ja negatiivisten synnytyskokemuksien ehkäisyyn tulisi panostaa. Lisäksi myös synnytyskokemusten läpikäyntiin ammattilaisten kanssa ja mahdolliseen jatkohoitoon tulisi kaikilla synnyttäneillä olla mahdollisuus.
|
|---|