| Summary: | Tässä tutkimuksessa selvitettiin, millaista perhekuvaa rippikoulun opettajanoppaiden perhetyöskentelyistä välittyi ja millaisten diskurssien kautta se rakentui. Lisäksi selvitettiin, millaiseksi nuoren toimijuus perhetyöskentelyjen diskursseissa rakentui. Tutkimusaineistona olivat perhetyöskentelyt eli perhettä käsittelevät tehtävät kuudesta rippikoulun opettajanoppaasta: Ihan sama, Quo vadis?, Elämänpuu, Löytöretki, Ohjaajan ripari sekä Sanktus. Tutkimus oli laadullinen ja aineisto analysoitiin teemoittelua ja diskurssianalyysiä hyödyntäen.
Keskeiset diskurssit, joiden kautta perhekuvaa opettajanoppaissa rakennettiin, olivat vanhemmuuden kunnioituksen ja arvostuksen diskurssi, avointen perhekoodien diskurssi, arkisen hyvinvoinnin diskurssi sekä identiteettidiskurssi. Nuoren toimijuus sai merkityksensä kolmea kautta: suhteiden rakentajana, perheen hyvinvoinnin rakentajana sekä identiteetin rakentajana.
Tutkimuksessa ilmeni, että perhekasvatuksen painotuksena oli tukea sitä, mikä perheissä oli hyvää ja toimivaa. Vanhempien kunnioitus ja arvostus esiintyi kiistämättömänä diskurssina. Perhekuvaa ei annettu valmiiksi vaan nuori sai itse määritellä sitä, minkä ymmärsi perheeksi. Arjen näkökulma hyvinvoinnin rakentajana korostui. Arki näyttäytyi tasaisena mutta säröttömänä, perheissä esiintyvät vaikeudet tai eroperheiden todellisuus eivät päässeet näkyviin. Identiteettidiskurssi korosti perheen merkitystä identiteetin rakentajana. Toimijuus hahmottui aktiivisena rakennustyönä ja nuoren toimijuuden mahdollisuuksia pidettiin esillä. Perhekonteksti sekä mahdollisti että rajasi nuoren toimijuutta.
|
|---|