| Yhteenveto: | Tämä pro gradu –tutkielma on osa Jyväskylän yliopiston Relationaalinen mieli monitoimijaisten
terapiadialogien muutoshetkissä –tutkimusprojektia. Tutkimuksessa tarkasteltiin parisuhdeväkivallan
pariterapiassa tapahtuvaa kehollista ja emotionaalista yhteensovittautumista asiakkaiden ja
terapeuttien välillä parisuhteessa esiintyvästä väkivallasta puhuttaessa. Yhteensovittautuminen käsitti
asentojen ja liikkeiden samankaltaisuuden ja yhtäaikaisuuden, sekä katsekontaktit ja katseiden
yhteneväiset suuntaukset. Kehollisen yhteensovittautumisen lisäksi tutkittiin, minkälaisia
autonomisen hermoston reaktioita terapiaan osallistujilla ilmeni. Lisäinformaatiota saatiin
tarkastelemalla emotionaalista eli tunteiden tasolla tapahtuvaa yhteensovittautumista. Tutkimuksen
tarkoituksena oli selvittää, minkälaista yhteensovittautumista osallistujien välillä oli havaittavissa
parisuhteessa esiintyvästä väkivallasta puhuttaessa, sekä kuinka paljon ja keiden välillä
yhteensovittautumista tapahtui. Tutkimus oli laadullinen kuvaileva tapaustutkimus, joka kohdistui
yhden samaa sukupuolta olevan pariskunnan terapiaprosessiin. Tutkimusaineistona käytettiin
terapiaistuntojen videotallenteita sekä autonomisen hermoston mittaustuloksia. Autonomisen
hermoston toiminnasta saatiin tietoa tarkastelemalla ihon sähkönjohtavuutta, hengitystä sekä sykettä.
Terapian alussa liike- ja asentosynkroniaa havaittiin terapeuttien välillä ja asiakkaiden välillä esiintyi
varsinkin katsekontakteja. Istuntojen edetessä muodostuivat terapeutti-asiakas -parit, joiden välillä
havaittiin runsaasti sekä asento- että liikesynkroniaa. Suhteessa esiintyvä väkivalta puheenaiheena
herätti terapiaan osallistujissa jonkin verran voimakkaita tunnereaktioita, jotka olivat huomattavissa
autonomisen hermoston reaktioissa. Havaittiin, että kuunnellessaankin osallistujat prosessoivat
aktiivisesti kuulemaansa ja reagoivat siihen hermoston tasolla, vaikka ulkoisesti käyttäytyminen oli
passiivista.
|
|---|