| Summary: | Tutkimuksen tarkoituksena oli saada kuva lapsen sosiaalisista taidoista ja
niiden arvioinnista opettajien määrittelemänä. Pyrkimyksenä oli ymmärtää,
miten opettajat kokemustensa pohjalta määrittelevät lasten sosiaaliset taidot ja
niiden arvioinnin. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä sosiaalisten taitojen
tärkeydestä perusopetuksessa.
Tutkimus oli laadullinen, fenomenologinen tutkimus. Tutkimusaineisto
kerättiin käyttäen sähköistä kyselylomaketta, joka sisälsi avoimia kysymyksiä.
Tutkimukseen osallistui 30 alkuopetuksessa toimivaa luokanopettajaa tai
erityisopettajaa. Harkinnanvarainen otoksen kriteerinä oli opettajan
omakohtainen kokemus lapsen sosiaalisista taidoista ja niiden arvioinnista.
Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysimenetelmällä.
Tutkimustulosten mukaan opettajat kuvasivat lapsen sosiaalisia taitoja
empatian ja ryhmässä toimimisen taitojen näkökulmista. Empatia nähtiin
kykynä asettua toisen ihmisen asemaan ja ottaa toiset ihmiset huomioon.
Ryhmässä toimimisen taidot jakaantuivat vuorovaikutukseen ja yksilöön
liittyviin tekijöihin. Opettajat kuvasivat lapsen sosiaalisten taitojen arviointia
kontekstisidonnaisen arvioinnin, arviointivälineiden ja arvioinnin yhteistyön
ulottuvuuksien näkökulmista.
Opettajien kuvaukset lapsen sosiaalisista taidoista sisälsivät sekä konkreettisen
toiminnan kuvausta, että ajatteluun ja tunteisiin liittyvien prosessien kuvausta.
Näin voitiin ajatella opettajien käsittävän sosiaaliset taidot paljon
syvällisempänä ilmiönä, sosiaalisena kompetenssina.
The purpose of this study was to gain an understanding of children’s social
skills and to investigate how teachers assess those skills. We attempt to shed
light on the importance of social skills in education.
The data for this qualitative, phenomenological study was collected using an
electronic questionnaire which consisted of open-ended questions. The 30
respondents were teachers and special teachers working in early education.
There was a discretionary criterion in the selection of the participants – the
respondents had had personal experience in assessing children’s social skills.
The method used to analyse the data was qualitative content analysis.
The study reveals that the teachers based their definition of children’s social
skills on both empathy and the ability to work as part of a group. Empathy was
seen as the ability to put oneself in someone else’s position and to take others
into consideration. Skills needed in group work were considered twofold:
communication and the factors related to the individual. The teachers described
the assessment of children’s social skills from three points of view – contextbound
assessment, tools used for the assessment and the dimensions of the
cooperation in the process of the assessment.
The teachers’ descriptions portrayed both practical activity as well as processes
requiring thinking and managing of emotions. Thus it can be argued that
teachers consider social skills as a more profound phenomenon, social
competence.
|
|---|