| Yhteenveto: | Kirkkojen alttareille on kautta aikojen sijoitettu taidetta pyhittämään kirkkotila. Tilaajana seurakunta määrittää millainen taide toimii heidän uskonelämänsä tulkkina. Uusissa kirkkorakennuksissa arkkitehdillä on aina voimakas näkemys rakennuksesta kokonaistaideteoksena, johon alttaritaideteos istutetaan. 2000-luvulla arkkitehtuuri ja kuvataide ovat liudentuneet toisiinsa, jolloin ei aina pysty suoraan sanomaan mihin arkkitehtuuri päättyy ja mistä alttaritaideteos alkaa.
Tutkielman tavoitteena on selvittää syitä vuosina 2000–2010 rakennettujen luterilaisten kirkkojen alttaritaideteosten taiteilijavalintoihin. Seurakunnat ovat luopuneet kilpailuiden järjestämisestä ja siirtäneet vastuun taiteilijavalintojen etsinnästä arkkitehdeille. Kuinka taiteilijavalintoihin päädytään ja mikä valintaan vaikuttaa?
Lähestyn tutkimusaihetta laadullisen tapaustutkimuksen avulla hyödyntäen muun muassa arkkitehtien henkilökohtaisia tiedonantoja. Pyrin löytämään yhteneväisyyksiä kirkkotaiteen tilaamisen suhteen rajatun otannan sisällä ja liittämään havainnot osaksi taiteilijoiden saavuttamia sosiaalisia asemia.
Tutkimus paljasti, että eri toimijat (seurakunta, arkkitehti, kuvataiteilija) eivät tunne toistensa toimialueita. Epätietoisuus kuvataidekentän toimijoista on johtanut arkkitehdin ehdottamaan seurakunnalle niin sanottuja varmoja valintoja. Näissä tapauksissa alttaritaideteoksen tekijöiksi valitaan ammatillisesti ansioituneita taiteilijoita, jotka ovat jo aiemmin perustelleet kuvateologisen osaamisensa. Epätietoisuuden murtamiseksi alttaritaideteosten tilaamisessa tulisi hyödyntää esimerkiksi prosenttitaideperiaatetta, jolloin taidenäkökulma sisällytetään rakennushankkeeseen alusta alkaen.
|
|---|