| Summary: | The aim of environmental monitoring or follow-up is to detect changes in the environment
over time and, if needed, to conduct preventive or mitigative actions
based on monitoring results to minimize negative environmental effects. In the
projects potentially causing significant environmental impacts, follow-up should
consist of monitoring program presented in the environmental impact statement
(EIS) and of monitoring obligations documented in the environmental permit. In
this study, the quality and usability of monitoring programs presented in the EISs
of Finnish peat production, crushed stone aggregate and dump projects were investigated.
The study was conducted by a three-step content analysis in which the
monitoring program presented in the EIS, the monitoring section of the statement
on EIS made by an EIA (environmental impact assessment) authority and monitoring
obligations written in environmental permits were analyzed. The main research
subjects were monitoring parameters and monitoring density presented in
EIA monitoring programs and in monitoring obligations of environmental permits.
According to the results, monitoring programs were often very general and
of poor quality. The majority of monitoring programs were missing monitoring
density and parameters. Monitoring obligations in the environmental permits
were notably more detailed and numerous compared to the monitoring suggestions
of EIS’s monitoring programs. The results of this study show that monitoring
programs presented in EISs cannot usually be used in further project planning. To
change this, the requirements of the contents of the EIS’s monitoring program
should be made clearer either in the Finnish EIA legislation or by writing official
EIA or EIS guidelines. Detailed monitoring programs could be used directly as a
basis for monitoring obligations or official monitoring programs, and in EIA quality
assurance.
Ympäristön tilan seurannan tavoitteena on havaita ympäristössä tapahtuvia muutoksia
ajan kuluessa ja ryhtyä tarkkailutulosten pohjalta tarvittaessa ympäristön
pilaantumista ehkäiseviin tai vähentäviin toimiin. Merkittäviä ympäristövaikutuksia
mahdollisesti aiheuttavaan hankkeeseen liittyvän seurannan tulisi perustua
ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa (YVA-selostus) esitettävään ehdotus
seurantaohjelmaksi -osioon ja ympäristöluvassa määrättäviin tarkkailuvelvoitteisiin.
Tässä tutkimuksessa selvitettiin suomalaisten turvetuotanto-, kiviaines- ja
kaatopaikkahankkeiden YVA-selostuksissa esitettyjen seurantaohjelmaehdotusten
laatua ja käytettävyyttä hankkeiden jatkosuunnittelussa. Tutkimuksessa käytettiin
kolmivaiheista sisällönanalyysiä, jossa analysoitiin YVA-selostuksen seurantaohjelmaehdotus,
yhteysviranomaisen YVA-selostuksesta antaman lausunnon seuranta-osio
ja ympäristöluvassa määrätyt tarkkailuvelvoitteet. Tutkimuksen kohteena
olivat seurantaohjelmaehdotuksessa ja ympäristöluvan tarkkailuvelvoitteissa
esitetyt tarkkailtavat parametrit ja tarkkailutiheydet tarkkailukohtaisesti. Tutkitut
seurantaohjelmaehdotukset olivat useimmiten hyvin yleispiirteisiä ja huonolaatuisia,
eikä niistä suurimmassa osassa ollut esitetty tarkkailutiheyttä eikä tarkkailtavia
parametreja. Ympäristöluvan tarkkailuvelvoitteet olivat huomattavasti
seurantaohjelmaehdotuksessa esitettyjä tarkkailuehdotuksia tarkempia ja niitä oli
ympäristöluvassa usein lukumääräisesti enemmän kuin saman hankkeen YVAselostuksessa
esitettyjä tarkkailuehdotuksia. Tutkimuksen perusteella seurantaohjelmaehdotusta
ei yleensä voida juurikaan hyödyntää hankkeen jatkosuunnittelussa.
Tämän muuttamiseksi seurantaohjelmaehdotuksen sisältövaatimuksia tulisi
merkittävästi tarkentaa YVA-lainsäädännössä tai laatimalla vähintään yksi, kaikkia
hankkeita koskeva virallinen YVA-ohje. Tarkkoja seurantaohjelmaehdotuksia
olisi mahdollista käyttää suoraan ympäristöluvan tarkkailuvelvoitteiden tai virallisen
tarkkailuohjelman pohjana sekä YVA-menettelyn laadunarvioinnissa.
|
|---|