| Summary: | Tutkimukseni tarkoituksena on tarkastella aikuissosiaalityön asiakastyön huumorin merkityksiä ja mahdollisuuksia sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta ja tuoda esiin uutta puolta sosiaalityön huumorista. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys muotoutuu huumoritutkimuksesta ja huumoriteorioista sekä Bahtinin karvenalismista. Huumoria tutkimuksessani lähestytään sen vuorovaikutuksellisesta ja sosiaalisesta näkökulmasta. Asiakastyön huumoria tarkastellaan aikuissosiaalityön kontekstissa, jossa olennaisena näyttäytyvät sosiaalityöntekijän
moninaiset roolit sekä työtä ohjaavat lait ja eettiset ohjeet. Tutkimusaineistoni koostuu yhdestätoista huumorikirjoitelmasta, jotka ovat kirjoittaneet aikuisten parissa työskentelevät sosiaalialan ammattilaiset. Tieteenfilosofiana ja analyysimenelmänä tässä tutkimuksessa toimii hermeneutiikka. Hermeneuttisen kehän avulla pyrin ymmärtämään ja tulkitsemaan sosiaalityöntekijöiden kirjoitelmia oman ymmärrykseni kautta.
Sosiaalityöntekijät näkevät huumorin rentoutena ja leikillisyytenä, vitseinä, ilmeinä ja eleinä,
mutta myös laajemmin elämänasenteena ja suhtautumistapana eteen tuleviin tilanteisiin
ja asioihin. Asiakastyössä huumorin merkitys korostuu asioimistilanteen rentouttamisena,
luottamuksen lisääjänä ja yhteistyösuhteen rakentamisen apuna. Työntekijät käyttävät
huumoria tietoisesti ja sen voidaan nähdä olevan työmenetelmä. Sosiaalityössä huumoria
tulee myös asiakkailta päin ja asiakastyössä korostuukin huumorin vuorovaikutuksellinen
luonne. Tutkimukseni perusteella huumorilla on sosiaalityön asiakastyössä paljonkin merkitystä.
Tutkimukseni perusteella voidaan kuitenkin myös todeta, että sosiaalityön asiakastyössä
kaikkea ei voi eikä tule lyödä leikiksi. Sosiaalityötä määrittävät lait ja eettiset ohjeet sekä
työntekijään ja asiakkaaseen kohdistetut odotukset ja roolit. Huumorin monimerkityksisen
luonteen myötä aikuissosiaalityön asiakastyön huumorissa korostuvat työntekijän hienotunteisuus
ja tilannetaju. Huumorin avulla voidaan luoda asiakaslähtöisempää kuvaa sosiaalityöstä
eikä ketään pyritä tahallisesti loukkaamaan. Sosiaalityössä toimijoina, työntekijöinä
ja asiakkaina, ovat ihmiset, joten inhimillisiä väärinymmärryksiä hyvää tarkoittavankin
huumorin parissa voi syntyä. Huumorin käyttöä tulisi säädellä tilanteen mukaan, joskus
jättämällä sen käyttö tyystin. Huumorin käytön voidaan ajatella olevan taitolaji ja huumorin
itsessään inhimillistävän sosiaalityötä.
|
|---|