| Summary: | Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten alakoululaisten oppilaiden huoltajat kokevat sähköisin viestintävälinein toteutetun kodin ja koulun välisen yhteistyön. Lisäksi tutkittiin, miten sähköisten viestintävälineiden yleistyminen on huoltajien mukaan vaikuttanut yhteistyössä käytävään vuorovaikutukseen. Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen. Tutkimusaineisto koostui seitsemän huoltajan haastattelusta, ja puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla saatu aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysilla. Aineistolähtöisen sisällönanalyysin myötä tulokset ryhmiteltiin tutkimuskysymysten mukaisesti. Tulosten mukaan huoltajat kokevat kasvokkain toteutetut tapaamiset välttämättömänä osana yhteistyötä. Heille lankeaa passiivinen, informaation vastaanottajan rooli sähköisin viestintävälinein toteutetussa yhteistyössä. Sähköiset viestintävälineet ovat vaikuttaneet huoltajien ja opettajien vuorovaikutukseen sekä positiivisesti että negatiivisesti. Positiivisia muutoksia ovat vaivattomuus, Wilman sitomattomuus aikaan tai paikkaan sekä madaltunut kynnys yhteydenotossa. Negatiivisia muutoksia vuorovaikutuksessa ovat aidon välittämisen ja kunnioittamisen tunteen vähäisyys sekä opettajan jääminen etäiseksi. Myös Wilman aikana lisääntyneet väärinymmärrykset ja negatiivissävytteiset viestit koetaan kielteisiksi muutoksiksi. Puhelin on säilyttänyt asemansa yhteydenpidossa tärkeiden asioiden hoitamisessa. Tutkimuksen myötä herää kysymys, toimiiko Wilma vain sähköisenä ilmoitustauluna vai tukeeko se vuorovaikutuksen ja yhteistyön tavoitteita.
|
|---|