| Yhteenveto: | Pro Gradu -tutkielman tarkoituksena oli tutkia kestävyys- vs. voimaharjoituksen vaikutuksia esteratsastajan suorituskykyyn esteratsastussuorituksessa. Tutkimuksessa oli mukana 19 esteratsastajaa, 16–40 vuotta, rataestetaso 110–130 cm. Heidät arvottiin kestävyys-, (n=8), voima- (n=6) ja kontrolliryhmiin (n=5). Kestävyys- ja voimaryhmät toteuttivat 8 viikon intervention harjoitellen voimaa tai kestävyyttä 2-3 kertaa viikossa. Kontrollihenkilöt eivät harjoitelleet vaan osallistuivat ainoastaan alku- ja loppumittauksiin. Sekä koe- että kontrolliryhmät toteuttivat intervention aikana ratsastusharjoittelun normaalisti 4-6 kertaa viikossa. Ratsastajilta mitattiin lepo-EKG, hapenottokyky polkupyöräergometritestillä ja ratsain, laktaatti, syke, alaraajojen, vartalon ojentajien ja koukistajien ja käden puristusvoiman maksimivoimatasot. Ratasuoritus arvioitiin esteratsastuksen tyyliarvostelun mukaisesti. Ratsastus-suorituksessa havaittiin kestävyysryhmässä tilastollisesti merkitsevästi taloudellisempaa ratsastusta sekä verryttelyssä (p=0.001) että radalla (-3 %) ja selkälihasten maksimivoimataso parani tilastollisesti merkitsevästi (p=0.05). Voimaharjoitelleilla todettiin tilastollisesti merkitsevästi laskeva Sykeka ratasuorituksessa (p=0.05) ja jäähdyttelyssä VO2peak ja Sykepeak laskivat myös merkitsevästi (p=0.04, p=0.05). Voimaharjoitteluryhmän laktaattitaso oli tilastollisesti merkitsevästi korkeampi radan aikana (p=0.003), mutta ratasuorituksesta palautuminen oli 11 % parempaa rata- ja jäähdyttelylaktaattitasoa vertailtaessa. Polkupyöräergometritestin polkemisaika lyheni voimaharjoitteluryhmällä tilastollisesti suuntaa antavasti (p=0.06) ja vatsalihasten maksimaalinen voimataso parani tilastollisesti merkitsevästi (p=0.05). Kontrolliryhmällä ei havaittu systemaattisia muutoksia mitatuilla osa-alueilla. Kestävyysharjoittelu näyttäisi tuottavan ratsastussuoritukseen taloudellisuutta ja voimaharjoittelulla todettiin olevan tilastollisesti merkitsevä vaikutus suorituksesta palautumiseen.
|
|---|