"Meidän vanhojen vanhuus on tämän ajan rikkautta" vastarintaiset vanhuuskuvat ja myöhäinen tyyli Eeva Kilven teoksen Kuolinsiivous sisäisessä ja ulkoisessa maailmassa

Tutkielman tavoitteena on tutkia, kuinka Eeva Kilven teos Kuolinsiivous osallistuu julkiseen keskusteluun vanhuudesta ja millaista vanhuuskuvaa se rakentaa, sekä Eeva Kilven myöhäistä tyyliä eli hänen ikänsä ja lähestyvän kuolemansa vaikutusta teokseen. Kysymykseen Kuolinsiivouksen vanhuuskuvasta li...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijä: Keski-Lusa, Sampo
Muut tekijät: Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Humanities and Social Sciences, Musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitos, University of Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto
Aineistotyyppi: Kandityö
Kieli:fin
Julkaistu: 2015
Aiheet:
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/47692
Kuvaus
Yhteenveto:Tutkielman tavoitteena on tutkia, kuinka Eeva Kilven teos Kuolinsiivous osallistuu julkiseen keskusteluun vanhuudesta ja millaista vanhuuskuvaa se rakentaa, sekä Eeva Kilven myöhäistä tyyliä eli hänen ikänsä ja lähestyvän kuolemansa vaikutusta teokseen. Kysymykseen Kuolinsiivouksen vanhuuskuvasta liittyy oletus teoksen asettumisesta vastarintaan medialle tyypillisiä vanhuuden kurjuutta ja koomisuutta korostavia puhe- ja kuvaamistapoja vastaan. Sekä vastarintaisuuden oletus, että kuoleman voimakas läsnäolo teoksessa ja teoksen sirpaleinen rakenne synnyttävät oletuksen myös teoksesta myöhäisen tyylin (late style) edustajana. Keskeisiksi teorioiksi valikoituvat kulttuuriteoria (Fornäs 1998) ja myöhäisen tyylin teoria (Said, 2006). Kuolinsiivoukseen ja siitä käytyyn julkiseen keskusteluun kohdistuvan tarkan lukemisen avulla tutkielmassa todetaan Kuolinsiivouksen asettuvan vastarintaiseksi vanhuutta ja vanhuksia diskriminoiville puhe- ja ajattelutavoille monipuolisen ja rehellisen kuvauksen kautta sopuisuutta painottaen. Tutkielmassa päätellään Kuolinsiivouksen edustavan myös myöhäistä tyyliä myöhäisille teoksille epätyypillisestä sovinnollisuudestaan huolimatta. Jatkotutkimuksen suunniksi esitetään iäkkäiden kirjailijoiden teosten laajempi tutkiminen sekä vanhuuskuvien että myöhäisyyksien kannalta.