| Summary: | Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ADHD on yksi yleisimmistä ja tutkituimmista
lasten ja nuorten psykiatrisista häiriöistä. Silti sen tutkiminen diagnosoitujen
nuorten omasta näkökulmasta on jäänyt vähälle huomiolle. Tämän
tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia merkityksiä nuoret rakentavat
ADHD-diagnoosilleen sekä miten he asemoivat itsensä suhteessa ADHDdiagnoosiinsa.
Lisäksi selvitettiin, millaista kiinnittymistä ADHD:hen kukin
merkityksenanto ja positio edustavat.
Tutkimuksen aineistona olivat 13 ADHD-diagnoosin saaneen nuoren
haastattelut. Tutkimuksen osallistujat olivat haastatteluun osallistuessaan iältään
11–16 -vuotiaita. Tutkimus oli laadullinen tutkimus, jossa aineisto analysoitiin
diskursiivisen psykologian periaatteiden mukaisesti.
Nuorten haastatteluista löydettiin viisi eri ADHD-diagnoosille rakennettua
merkitystä: ADHD lääketieteellisenä tosiasiana, ADHD psykososiaalisena
ongelmana, ADHD kontrolloitavana ilmiönä, ADHD kyseenalaisena diagnoosina
sekä ADHD epäselvänä ilmiönä. Erilaisia subjektipositioita löytyi aineistosta
yhteensä kuusi: potilaan, saajan, uhrin, toimijan, kriitikon sekä etääntyjän
positiot. Kiinnittyminen suhteessa ADHD-diagnoosiin vaihteli eri merkityksenannoissa
ja positioissa vahvasta heikkoon sekä alistuvasta epämääräiseen.
Tutkimus osoitti, että nuoret rakensivat moninaista ja osittain myös ristiriitaista
kuvaa ADHD-diagnoosistaan eri merkityksenannoissa. Osa nuorista oli
vahvasti kiinnittynyt ADHD-diagnoosiinsa ja kuvasi neurobiologisia tekijöitä
diagnoosin taustalla. Osa nuorista taas kiinnittyi diagnoosiin heikosti ja vastustavasti
korostaen ADHD:n sosiologisia selitysmalleja sekä sitä, ettei ADHD ole
poikkeavuutta aiheuttava häiriö. Tutkimus herättää ajattelemaan kunkin merkityksellistämisen
tavan ja kiinnittymisen seurauksia nuoren identiteetin rakentamiselle
ja omalle toimijuudelle.
|
|---|