| Yhteenveto: | Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia lapsi-vanhempisuhteen kaksisuuntaisuutta
ja lasten toimijuutta perhearjessa. Tutkimuksessa selvitettiin lasten
toimijuuden tilanteita sekä toimijuutta keskittyen lapsi-vanhempisuhteeseen ja
eroihin perheiden välillä. Tutkielmassa käytettiin Pienten lasten perhearki –
tutkimuksen aineistoa. Tutkielman aineistoksi valikoitiin viisi perhettä, joissa
oli 4–7 -vuotiaita lapsia. Aineisto kerättiin sekä lapsilta, isiltä että äideiltä. Aineistonkeruu
oli monimenetelmällinen.
Aineiston analyysin tuloksena löydettiin neljä toimijuuden ulottuvuutta:
lapsen omaehtoinen toimijuus, lapsen ja vanhemman konfliktitilanne, lapsen ja vanhemman
yhteistoimijuus sekä lapsen vaikutusmahdollisuudet. Lapsivanhempisuhteiden
kaksisuuntaisuuden vahvuus vaihteli riippuen toimijuuden
ulottuvuudesta. Ensimmäisessä teemakokonaisuudessa lapsen toimijuus
ilmeni aloitteellisuutena ja luovuutena. Toisen teeman tunnuspiirre oli, että lapsen
toimijuus oli vastustamista ja neuvottelemista. Kolmannelle kokonaisuudelle
oli ominaista lapsen toimijuus osallisuutena perhearjessa sekä yhteisten hetkien
tärkeys. Neljännessä ulottuvuudessa lapsen toimijuus oli vaikutusmahdollisuuksia
vanhempaan ja kuvausta suhteen transaktionaalisuudesta. Lisäksi
erot lasten välillä toimijuuden muodoissa vaihtelivat erilaisissa perheissä.
Tutkimus todisti lapsi-vanhempisuhteen olevan kaksisuuntainen ja dynaaminen.
Lapsi ja vanhempi muuttivat toinen toistaan transaktionaalisessa
suhteessaan ja lapset osoittautuivat vahvoiksi toimijoiksi perhearjessa. Toimijuus
oli tutkimuksen perusteella monimutkainen ja moniulotteinen käsite, jonka
eri ulottuvuudet vaihtelivat lapsikohtaisesti.
|
|---|