| Yhteenveto: | Pro gradussani tutkin, kuinka koiransa menettäneet ihmiset luovat internetissä kuvaa menehtyneistä koiristaan ja
koiran kuolemasta. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, millaista kuvaa koirista ja niiden kuolemasta luodaan
blogeissa, ja millaisin kielen keinoin tämä tapahtuu. Aihetta ei ole suomen kielen näkökulmasta aiemmin tutkittu,
vaikka koiran kuolema koskettaakin meistä monia. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavanlaiset: Millaisilla kielen
keinoilla menehtynyttä koiraa representoidaan blogeissa? Millaisilla kielen keinoilla koiran kuolemaa representoidaan
blogeissa? Millaisien diskurssien kautta koiraa ja sen kuolemaa kuvataan, ja millainen kuva koirasta ja kuolemasta
muodostuu?
Tutkimuksessani yhdistän M. A. K. Hallidayn näkemykset kielestä ja diskurssintutkimuksesta sekä Lakoffin,
Johnsonin ja Turnerin kognitiivisen metaforateorian koiran kuoleman kielentämiseen ja representaatioiden tarkasteluun.
Diskurssintutkimus vaatii kvalitatiivisen otteen, joten analysoin blogimerkintöjä laadullisesti. Diskurssit paljastuvat
kielen tarkastelun kautta esimerkiksi tutkimalla, millaisia sanavalintoja, nimeämisiä, prosessityyppejä ja
esimerkiksi metaforia teksteissä käytetään.
Tutkimusaineistoni koostuu blogikirjoituksista, joissa kerrotaan koiran kuolemasta. Blogimerkinnät on kerätty
kahdeksasta blogista kuudelta eri kirjoittajalta. Mukana on sekä koiriin keskittyviä ns. koirablogeja että muihin
aiheisiin painottuvia ei-koirablogeja. Näin uskon saavani laajemman näkemyksen aiheesta ja voin samalla verrata,
onko kielenkäytössä ja menehtyneen koiran tai sen kuoleman kuvaamisessa eroavaisuuksia tai yhtäläisyyksiä erilaisten
blogien välillä. Vertaan myös mm. Lopakan (2002) kuolinilmoitusten metaforia koskevaa tutkimusta hyö-
dyntäen, onko koiran ja ihmisen kuoleman kielentämisessä eroja.
Koirasta ja kuolemasta muodostuu aineistossani monenlaisia kuvia. Vaikka koirasta voidaan puhua koirana
ja kuolemasta kuolemana, päällimmäiseksi kuitenkin nousevat muunlaiset representaatiot ja kielen keinot. Koirasta
luodaan kuvaa mm. ystävänä, perheenjäsenenä ja potilaana. Erilaisia kielen keinoja käytetään representoinnissa
monipuolisesti. Koirasta luodaan kuvaa etenkin kuvailevien adjektiivien ja substantiivien kautta. Prosessityypit
luovat koirasta kuvaa tekijänä sekä välittämisen kohteena. Kuolema rinnastetaan käsitemetaforien kautta yleisimmin
lähtöön, paikkaan tai uneen. Osassa blogeista kuolemasta puhumista vältellään, kun kuolema on vasta hiljattain
tapahtunut. Myöhemmin kuolemasta voidaan puhua jo vapaammin kuolla-verbiä ja kuolema-nominia käyttäen.
Tämä on yleistä myös ihmisen kuolemasta puhuttaessa.
Tulosten perusteella on mahdollista pohtia 2010-luvun blogeissa esiintyviä koiran ja sen kuoleman representaatioita
ja suhteuttaa niitä koirista ja niiden kuoleman suremisesta käytäviin keskusteluihin. Koira voi olla monelle
kuin ihmisperheenjäsen, minkä vuoksi koiran ja ihmisen kuolemasta kerrotaan ainakin osittain samanlaisia kielen
keinoja käyttäen. Erot kuoleman kielentämisen tavoissa vaikuttavat pieniltä, joten aihetta olisi hyödyllistä tutkia
syvällisemmin ja laajempien aineistojen kautta.
|
|---|