| Summary: | Tutkin sivuainetutkielmassani väkivaltaisia naisia Arthur Conan Doylen Sherlock Holmes -tarinoissa. Keskityn
erityisesti siihen, millaisia väkivaltaisten naisten representaatioita tarinoissa tuotetaan ja millaisia sukupuolen
merkityksiä ja sukupuolieroja nämä representaatiot tuottavat. Tutkimusaineistonani toimivat kahdeksan Sherlock
Holmes -tarinaa, joissa kussakin esiintyy yksi väkivaltainen nainen: ”The Adventure of the Musgrave Ritual”, ”The
Greek Interpreter”, ”The Adventure of Charles Augustus Milverton”, ”The Adventure of the Golden Pince-Nez”,
”The Adventure of the Second Stain”, ”The Problem of Thor Bridge”, ”The Adventure of the Illustrious Client” ja
”The Adventure of the Sussex Vampire”. Väkivaltaisia naisia on edelleenkin tutkittu sekä todellisessa elämässä että
fiktiossa varsin vähän, vaikka väkivalta on universaali ilmiö ja siihen pystyvät sekä miehet että naiset. Tästä syystä
myös oman tutkimukseni aihe on relevantti. Väkivaltaiset naiset ovat yhteiskunnassa ja kulttuurissa poikkeus, ja
heidän tutkimisensa tuo näkyviksi ne arvottamiset ja käytännöt, jotka hallitsevat maskuliinista väkivallan
diskurssia. Toisaalta tutkimukseni myös täyttää aukon tutkimuskirjallisuudessa, sillä fiktiivisiä väkivaltaisia naisia
on aiemmin tarkasteltu vain elokuvissa, televisiosarjoissa ja viime vuosikymmeninä ilmestyneessä
rikoskirjallisuudessa – ei niinkään 1800- ja 1900-lukujen vaihteeseen sijoittuvassa salapoliisikirjallisuudessa.
Tutkimukseni teoreettisena taustana on sukupuolentutkimuksen viitekehys ja siitä erityisesti Judith Butlerin
performatiivisuuden teoria sekä sukupuolen toisin toistaminen. Aineistoni väkivaltaiset naiset toistavat naiseuttaan
toisin tekemällä väkivaltaisia tekoja, joita ei perinteisesti nähdä feminiinisinä. Hyödynnän tutkimuksessani myös
representaation ja sukupuolistuneen väkivallan käsitteitä. Sukupuolistunut väkivalta tuo käsitteenä esille väkivallan
tekojen, motiivien ja seurausten prosessimaisuuden sekä sen, miten väkivaltaa voidaan sukupuolistaa.
Analysoin aineistoni lähiluvun avulla tarkastelemalla niitä piirteitä tai ominaisuuksia, joita liitetään tarinoissa
useampaan kuin yhteen väkivaltaiseen naiseen. Tällaisia toistuvia piirteitä ovat esimerkiksi naisten muuttuminen
uhreista kostajiksi, naisten asema ulkopuolisina, naisten leimaaminen hulluiksi, sekä vastuuseen joutumisen
välttäminen. Naisilta myös poistetaan tarinoissa aktiivinen toimijuus sulkemalla heidät narratiivien marginaaliin ja
laittamalla toiset henkilöt puhumaan heidän puolestaan. Tutkimukseni osoittaakin, että vaikka väkivaltaiset naiset
toistavat naiseuttaan aina toisin jo olemalla väkivaltaisia, Sherlock Holmes -tarinoiden naiset toistavat väkivaltaista
naiseutta hyvinkin konventioiden mukaisesti. Väkivaltaisten naisten representaatiot ovat siis jo yli sata vuotta sitten
olleet varsin samankaltaisia kuin vielä nykypäivänäkin.
|
|---|