| Summary: | Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten vanhemmat ja opettajat määrittelevät
visuo-spatiaalisen hahmottamisen haasteet, miten he kokevat ne ja, miten
he vastaavat lapsen haasteisiin arjessa. ADHD -lasten visuo-spatiaalisen
hahmottamisen haasteita ei ole tutkittu aiemmin. Pro gradu -työ on osa Niilo
Mäki Instituutin Hahku-hanketta (Hahmottamisen kuntoutus -hanke).
Aineisto kerättiin ekokulttuurista perhehaastattelumenetelmää
(EPH) soveltaen niin, että haastattelussa huomioittiin ADHD:n ja visuospatiaalisen
hahmottamisen haasteet. Lisäksi vanhempien ja opettajien haastatteluissa
oli omat painotuksensa. Haastattelut olivat puolistrukturoituja teemahaastatteluita.
Analyysina käytettiin sisällönanalyysia.
Tulokset osoittivat, että visuo-spatiaalisen hahmottamisen haasteita
on vaikea havaita kouluympäristössä. Aineiston pohjalta muodostui uusi visuospatiaalisen
hahmottamisen haasteiden määritelmä. Visuo-spatiaalinen hahmottamisen
haaste on ulkoisen minän, “minä muiden joukossa”, hahmottaminen
suhteessa fyysiseen ympäristöön ja sosiaalisten suhteiden normeihin sekä
sisäisen minän, “minä itseni kanssa”, hahmottaminen suhteessa visuaaliseen
informaatioon ja abstraktiin aikaan. Aineistosta löytyi myös kaksi äitityyppiä
”Asioiden selvittäjä” ja ”Arjen pyörittäjä”-äidit sekä kaksi opettajatyyppiä ”Yksilöä
tukevan pedagogiikan omaavat” ja ”Yhteisöä tukevan pedagogiikan
omaavat” -opettajat. Äiti- ja opettajatyypit yhdistäen muodostui neljä erilaista
lapsen lähiympäristöä, jotka erosivat toisistaan yksilö- ja yhteisölähtöisyyden
osalta. Visuo-spatiaalisen hahmottamisen haasteista tiedetään vähän ja asiasta
toivotaan lisää tietoa sekä työkaluja arkeen.
|
|---|