| Summary: | Tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä ymmärrystä lapsen, jolla on hahmottamisen haasteita ja ADHD, arjesta. Keskeisenä nähtiin lapsen näkökulma, jolloin oire- ja ongelmakeskeisyydestä pyrittiin tietoisesti etääntymään.
Tutkimus asettui lapsuudentutkimuksen alueelle, ottaen huomioon sen keskeiset metodologiset lähtökohdat. Aineisto kerättiin lapsia haastattelemalla ja havainnoimalla. Tutkimukseen osallistui 7 lasta. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin mukaisesti kuulumisen (belonging) käsitettä hyödyntäen.
Lapsen kuulumisen rakentumisen kannalta tärkeää oli arjen helppous ja yhteenkuuluvuus. Helppoutta ja yhteenkuuluvuutta loivat läheiset ja tärkeät ihmissuhteet, joihin lapsi kiinnittyi ja joita kohtaan hän saattoi kokea samanlaisuutta. Mielekäs tekeminen, joka tuotti onnistumisen kokemuksia sekä säännöt ja struktuuri ja toisaalta valinnan vapaus arjessa edistivät lasten kuulumisen rakentumista. Kuulumattomuutta ruokkivat ensisijaisesti osaamattomuus ja ulkopuolisuus. Ympäristön tilallinen, ajallinen sekä sääntöihin ja käytäntöihin liittyvä vaikea hallittavuus tuottivat kuulumattomuutta. Ulkopuolisuus ja toi-seuttaminen olivat ensisijaisesti seurausta yksinäisyydestä ja kiusaamisesta. Toimintapiirien näkökulmasta kuulumattomuutta ja tyytymättömyyttä tapahtui ensisijaisesti koulussa.
Tuloksista voidaan päätellä lapsen arjen olevan moninainen ja sisältävän vähintään yhden konkreettisen kuulumisen rakentumisen kohteen, joka tuottaa myönteistä arkea. Keskeisenä näyttäytyi lasten avoimuus ja halu kertoa arjestaan. Lisäksi koulu toimintapiirinä asettui ongelmia ja hankaluuksia tuottavaksi ympäristöksi lasten arjessa, jossa koettuja haasteita kohtaan lapset aktiivisesti kuulumistaan erilaisin keinoin rakensivat.
|
|---|