| Summary: | Tutkimus käsittelee hiljaista tietoa kirkon lastenohjaajien työssä; lastenohjaajien sanoittamana ja kuvailemana. Tutkimuksessa tarkastellaan myös sitä, mistä lastenohjaajat kokevat osaamisensa tulleen, minkälaista osaamista työ heiltä vaatii, miten lastenohjaajat kokevat kristillisyyden ja hengellisyyden osana työtään ja minkälaisena työn tulevaisuus heille näyttäytyy. Tutkimus toteutettiin fenomenologisella tutkimusotteella. Aineisto kerättiin seitsemänä yksilöhaastatteluna ja analysoitiin fenomenologisen analyysin menetelmin. Fenomenologisen analyysin avulla kuvataan haastateltujen kokemuksen sisältämiä merkityksiä ja niiden muodostamia merkityskokonaisuuksia. Hiljaista tietoa on käsitelty tutkimuksessa erityisesti Michael Polanyin teoreettisen viitekehyksen näkökulmasta. Tutkimustulosten mukaan lastenohjaajat kokivat hiljaisen tiedon olevan sanatonta, intuitiivista, vaistoihin ja aisteihin sekä kokemukseen pohjautuvaa omakohtaista, persoonallista tietoa. Hiljaisen tiedon koettiin ilmenevän erityisesti kohtaamisissa ja se näkyi niissä luontevuutena. Lastenohjaajat kokivat, että on olemassa myös sellaista hiljaista tietoa jota ei kannata siirtää tai omaksua. Tulokset todentavat lastenohjaajien hiljaisella tiedolla olevan empiirisesti tutkittuja yhtäläisyyksiä Michael Polanyin hiljaisen tiedon käsitteen ja teorian kanssa. Kristillisyys ja hengellisyys koettiin erottamattomana osana omaa työtä sekä itseä ja omaa minuutta. Työn arveltiin tulevaisuudessa muuttuvan monimuotoisemmaksi ja diakoniatyöhön painottuvaksi. Tulevaisuuteen liittyi myös epävarmuutta ja pelkoa työn jatkuvuudesta.
|
|---|