| Summary: | Kun 18. syyskuuta 2013 Greenpeacen aktivistit nousivat Pohjois-Venäjällä energiayhtiö Gazpromin öljynporauslautalle, iskua ja sen jälkipyykkiä käsiteltiin mediassa erittäin tiiviisti. Erityisesti suomalainen aktivisti Sini Saarela päätyi valokeilaan. Tässä tutkimuksessa selvitetään, miten Greenpeacen isku näyttäytyi suomalaisessa sanomalehdistössä syksyn 2013 aikana. Analyysin kohteena ovat kahdessa valtakunnallisessa sanomalehdessä, Helsingin Sanomissa ja Ilta-Sanomissa, julkaistut uutisjutut.
Laadullisen diskurssianalyysin avulla osoitan, missä diskursseissa isku sekä siihen osallistuneet aktivistit lehdistössä esitettiin. Määrällisessä analyysissä taas kartoitan, mitkä toimijat pääsivät määrittelemään iskua julkisuudessa ja mitkä taas jäivät itse puheen kohteeksi.
Syksyn iskuun osallistuneet aktivistit luokiteltiin tutkimukseni perusteella diskursseissa useimmiten selkeästi joko rikollisen tai sankarin rooliin. Positiivisesti iskuun suhtautuivat erityisesti aktivistit itse, Greenpeacen edustajat sekä monet kansalaisjärjestöt. Iskun tuomitsijoita olivat taas useimmiten lakia edustavat tahot, kuten poliisi ja oikeuslaitos.
Vaikka poliitikkojen mielipiteet olivat aineistossa kovin kirjavia, poliittisen päätäntävallan kärkeä edustaneet henkilöt (mm. presidentit ja ministerit) sekä näiden ohella myös tutkijat ja virkamiehet, eivät suostuneet ottamaan myönteistä tai kielteistä kantaa iskuun julkisuudessa. Useimmiten he käsittelivät aihetta mieluummin ulkopoliittisesta kuin moraalin näkökulmasta.
Määrällisestä tarkastelusta tuli esille se, että uutistoimistoilla - sekä suomalaisilla että kansainvälisillä - oli tärkeä vaikutusvalta aineistossa. Koska isku tapahtui Venäjällä, oli uutistoimistojen materiaalilla erityisen suuri merkitys suomalaiselle medialle.
Lehdistössä esillä olleista puhujista selkeästi vahvin rooli oli Greenpeacen edustajilla, sillä aktivistit itse jäivät mediahiljaisuuteen viikkoja kestäneen tutkintovankeusajan vuoksi. Greenpeacen ohella myös poliitikkojen näkökulma oli vahvasti esillä julkisuudessa.
Yllättävää oli se, kuinka näkymättömään rooliin öljyteollisuuden edustajat jäivät aineistossa. Öljyteollisuus odotettavasti vältteli julkisuutta, sillä iskun taustalla olivat kuitenkin arktisen öljynporauksen vaarat. Greenpeacen tapaus tukee aiempaa kansalaisaktivismista tehtyä tutkimusta, jossa on osoitettu tiedotusvälineiden olevan kiinnostuneempia varsinaisesta toiminnasta ja siihen liittyvistä radikaaleista keinoista kuin niistä asioista, joihin aktivistien teot pohjautuvat. Tämä tutkimus haastaakin toimittajia pohtimaan, mikä on oikeasti uutisoinnissa merkityksellisintä: tapahtuneet asiat vai niiden taustavaikuttajat.
|
|---|