| Yhteenveto: | Yksi kielenopetuksen keskeinen tavoite on opettaa oppijat puhumaan kohdekieltä. Pro gradu -työssäni tutkin, millaisia suullisen viestinnän opetukseen tarkoitettuja materiaaleja on Možno! 1 oppikirjoissa ja opettajan materiaalissa ja miten kyseistä oppimateriaalia käyttävät opettajat hyödyntävät näitä materiaaleja sekä muita suullisen viestinnän opetusmateriaaleja opetuksessaan lukion lyhyen venäjän kursseilla. Vallitsevassa länsimaisessa kieltenopetuksen metodiikassa kieli nähdään kommunikaation välineenä, ja siten myös puhumisella on oma tärkeä roolinsa opetuksessa. Formaalisen ja funktionaalisen kielenopetuksen traditiot kuitenkin kulkevat opetuksessa monesti rinta rinnan. Nykyisissä lukion opetussuunnitelman perusteissa (LOPS 2003) kielenopetuksen tavoitteet kielen eri osa-alueiden suhteen on määritetty Eurooppalaiseen viitekehykseen perustuvan taitotasotaulukon kriteereillä. Tavoitteet on määritetty kuullun- ja luetunymmärtämiselle sekä suulliselle ja kirjalliselle tuottamiselle. Opetussuunnitelman perusteiden kurssikuvausten mukaan ensimmäisillä viidellä lukiossa alkavan kielen kurssilla painotetaan puheviestintää. Tällä hetkellä ylioppilaskirjoituksissa ei testata suullista viestintää, mutta suullinen osa on suunnitelmissa liittää kokeisiin viimeistään vuonna 2019. Oppikirjasta löytyi erilaisia suullisen kielitaidon opettamiseen tarkoitettuja materiaaleja, ja ylivoimaisesti suurin ryhmä olivat suulliset harjoitukset. Lisäksi löytyi ääntämisohjeita, itsearviointimateriaalia ja suullisia koetehtäviä. Kommunikatiivisia harjoituksia oppimateriaalista löytyi vähemmän kuin valmistavia, ns. mekaanista harjoituksia. Tutkimuksessa haastatellut lyhyen venäjän opettajat käyttävät opetuksessaan sekä oppikirjan materiaaleja että muita materiaaleja, mutta opettajien välillä löytyi keskinäisiä eroja siinä, kuinka voimakas oppikirjan rooli on suullisen kielitaidon opettamisessa.
|
|---|