Äänenvärin ja fundamenttitaajuuden yhtenäisyys sensomotorisessa synkronoitumistehtävässä

Aikaisempi tutkimus äänenvärin ja fundamenttitaajuuden yhtenäisyydestä on keskittynyt tutkimaan niiden havaitsemista toiminnasta erillisenä prosessina. Viimeaikainen tutkimus on kuitenkin osoittanut, että ihmisen havainto- ja toiminta-alueet ovat yhteenkytkeytyneitä. Tässä työssä tutkittiin äänen...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijä: Pääkkö, Joni
Muut tekijät: Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Humanities and Social Sciences, Musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitos, Department of Music, Art and Culture Studies, University of Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto
Aineistotyyppi: Kandityö
Kieli:fin
Julkaistu: 2015
Aiheet:
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/46749
Kuvaus
Yhteenveto:Aikaisempi tutkimus äänenvärin ja fundamenttitaajuuden yhtenäisyydestä on keskittynyt tutkimaan niiden havaitsemista toiminnasta erillisenä prosessina. Viimeaikainen tutkimus on kuitenkin osoittanut, että ihmisen havainto- ja toiminta-alueet ovat yhteenkytkeytyneitä. Tässä työssä tutkittiin äänenvärin ja fundamenttitaajuuden yhtenäisyyttä sensomotorisessa synkronoitumistehtävässä, jolloin niiden yhtenäisyydestä saatiin tietoa osana ihmisen tavoitteellista toimintaa. Koeasetelmaan osalllistui 11 koehenkilöä. Kymmenen, joilla oli aikaisempaa musiikillista kokemusta (mediaanivuodet 12.5), aineisto analysoitiin. Koehenkilöiden tehtävänä oli valikoivaa tarkkaavaisuutta vaativassa taputustehtävässä synkronoitua signaaliin, jossa äänenväri- ja fundamenttitaajuusulottuvuudet antoivat signaalin metristä ristiriitaista informaatiota. Aineistosta löytyi kolme ryhmää. Ryhmät erosivat äänenvärin ja fundamenttitaajuuden prosessoinniltaan sekä synkronoitumistarkkuudeltaan. Ryhmissä 1 ja 2 äänenvärin ja fundamenttitaajuuden prosessointi oli erillistä, ryhmässä 3' yhtenäistä. Synkronoitumistarkkuus oli parhainta ryhmässä 1, huonointa ryhmässä 3'. Tuloksia tulkittiin siten, että koehenkilöt, jotka pystyivät käyttämään kokeessa käytetyn synkronoitumissignaalin sisältämää informaatiota tehokkaammin, pystyivät myös prosessoimaan ärsykkeen ulottuvuuksia erillisinä, kun taas koehenkilöt, joille synkronoituminen oli vaikeaa, prosessoivat ulottuvuudet yhtenäisinä. Tulokset olivat osaltaan ristiriidassa aikaisemman tutkimuksen kanssa, mikä osoittaa sensomotorisen näkökulman tärkeyden ihmisen havaintojärjestelmää tutkiessa.