| Yhteenveto: | Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että fyysisellä aktiivisuudella on yhteyksiä lasten
oppimistuloksiin ja kognitiivisiin taitoihin. Tarkkoja mekanismeja näiden yhteyksien taustalla ei
kuitenkaan tunneta. Tutkimustulokset kestävyyskunnon yhteyksistä oppimis-tuloksiin ja
kognitiivisiin taitoihin ovat olleet ristiriitaisia. Eri tutkimuksissa kestävyyskuntoa on mitattu eri
menetelmillä ja saadut tulokset eroavat sen mukaisesti. Tällaisissa tutkimuksissa ei yleensä ole
lainkaan huomiotu motorisia taitoja. Tämän työn tarkoituksena oli tuottaa uutta tietoa tästä
aihepiiristä toteuttamalla tutkimus, jossa mitattiin 9–10-vuotiailta lapsilta (N=12) kestävyyskuntoa
kahdella eri tavalla sekä motorisia taitoja laajasti. Oppimistuloksista saatiin tietoa mittaamalla
tekninen lukutaito sekä laskutaito ja kognitiivisista taidoista mittaamalla päättelykyky sekä
teettämällä vanhemmille ns. Viivi-kysely, joka kartoittaa vanhemman käsitystä lapsensa
neurokognitiivisesta kehityksestä ja käyttäytymisestä. Työn tilastollisessa osuudessa tutkittiin
korrelaatioita kestävyyskunnon ja mitattujen taitojen välillä. Tutkimuksen toisena tarkoituksena oli
vertailla eri tapoja arvioida lasten maksimaalista hapenottokykyä pyörätestin perusteella.
Kestävyyskunnon suhteen saadut tulokset olivat osittain ristiriitaisia hypoteesin kanssa, kun taas
motoristen taitojen suhteen tulokset tukivat hypoteesia. Kestävyyssukkulajuoksutestin tulos ei
korreloinut tilastollisesti merkittävästi oppimistulosten tai kognitiivisten taitojen kanssa. Osa
pyörätestillä saaduista VO2max-arvioista korreloi tilastollisesti merkittävästi laskutaidon kanssa.
Motorisia taitoja mittaavissa testeissä pallonkäsittelytaito oli yhteydessä luku- ja laskutaitoon.
Lisäksi parempi tulos näppäryystestissä oli yhteydessä parempaan lukutaitoon ja pienempiin
ongelmiin toiminnanohjauksessa. Tutkimuksen koehenkilöjoukko oli liian pieni ja homogeeninen,
jotta olisi voitu saada luotettavia tuloksia kestävyyskunnon yhteyksistä oppimistuloksiin ja
kognitiivisiin taitoihin. Kuitenkin jo näinkin pienessä koehenkilöjoukossa oli nähtävissä
motoristen taitojen yhteyksiä oppimistuloksiin ja kognitiivisiin taitoihin. Tutkimuksen toissijaisena
tarkoituksena oli vertailla eri tapoja arvioida lasten maksimaalista hapenottokykyä pyörätestin
perusteella. Saatujen tulosten perusteella on mahdotonta sanoa, mikä käytetyistä tavoista olisi
käyttökelpoisin. Menetelmien pätevä vertailu vaatisi varsinaisen validointitutkimuksen, mitä ei
toteutettu tämän tutkimuksen puitteissa.
|
|---|