| Summary: | Pro gradu –tutkielmassani tarkastelen villeyden teemaa Charlotte Brontën romaanissa Jane Eyre. Se on siis temaattinen tutkimus, joka keskittyy villeyden teemaan. Tutkimusolettamukseni oli, että teoksen liiallisen mielikuvituksellisina pidetyt piirteet ovat tärkeä osa sen kokonaisuutta, sen villeyden teemaa. Teoreettisena pohjana käytin joitakin feministisen kirjallisuudentutkimuksen tekstejä, sekä narratologian ja jälkiklassisen kertomusteorian parissa sanottua. Charlotte Brontë itse on puhunut villeydestä: käyttää tätä sanaa toisinaan, niin Jane Eyressä kuin muuten. Lähestyin villeyden teemaa villeyden suomen- ja englanninkielisten sanakirjamääritelmien kautta ja sen kautta miten Brontë itse sanaa käyttää.
Näen villeyden olevan jotakin, joka ulottuu hyvin moneen teoksessa, ja sen sisältöön sekä muotoon. Aluksi tarkastelin villeyden ilmenemistä yleensä teoksessa, sitten villeyttä suhteessa yhteiskunnallisiin arvoihin ja asetelmiin, ja lopulta villeyttä keinona tuoda mielikuvituksellinen, haaveiden maailma lähemmäs. Tässä, toisessa mainitsemassani kohdassa, tuli kyseeseen myös teoksen tapa pohtia naisten asemaa.
Esiin tuli se, miten Janen maailmassa yliluonnolliset tapahtumat ovat usein temaattisesti merkitseviä seikkoja: ne liittyvät sen villeyden ja rakkauden temaattiseen pohtimiseen. Villeys liittyy myös rakkauden teemaan, se on sen yksi piirre. Käsittelin myös sitä, miten Jane Eyressä Brontë luo sukupuolettomuutta muuntaen hieman Robyn R. Warholin lähestymistapaa kirjallisuuteen, jonka mukaan teokset luovat – tai ehkä paremminkin voivat luoda - sukupuolta. Lopuksi käsittelin Jane Eyre –teoksen ikään kuin kerronnan tasoa, sen muotoa, ja näin tämän liittyvän villeyden teemaan siten, että siinä on olennaista toden ja kuvitteellisen rajan hämärtäminen (kuten Alan Horsman sanoo olevan tyypillistä viktoriaanisessa fiktiossa) ja tämä luo tietynlaista villeyden ilmapiriä kuin myös tuo villeyden maailmaa lähemmäs. Olen pyrkinyt osoittamaan ainakin osittain, että tämä liiallisen mielikuvituksellinen, tms., on tärkeä osa teoksen kokonaisuutta ja sen tunnelmaa, johon liittyy olennaisesti villeys.
|
|---|