| Yhteenveto: | Tämän pro gradu -työn teoriaosiossa tutustutaan teknologiaperustaisten oppimisympäristöjen ja etenkin interaktiivisten älytaulujen hyödyntämiseen opetuksessa. Aikaisempien tutkimustulosten esittelyn ohella tutkielmassa luodaan katsaus elokuussa 2016 käyttöön otettavien uusien perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden asettamiin tieto- ja viestintäteknisiin vaatimuksiin ja kemian oppisisältöihin. Lisäksi tutkielmassa kerrotaan lyhyesti erilaisista oppimistyyleistä sekä esitellään joitakin kemian oppimisen erityispiirteitä.
Tutkimusosiossa selvitettiin erään yläkoulun kahden kemian opettajan ja heidän oppilaidensa suhtautumista opettajajohtoiseen älytaulun käyttöön kemian tunneilla. Oppilaille tehdyn lomakekyselyn perusteella heidän suhtautumisensa älytaulua kohtaan osoittautui liitutauluun verrattuna erittäin myönteiseksi. Erityisesti älytaulun mahdollistama visuaalisuuden lisääntyminen sekä ajansäästö koettiin oppimista edistäviksi tekijöiksi. Toisaalta ajoittaisten teknisten ongelmien todettiin haittaavan opetusta. Myös opettajat suhtautuivat älytauluihin pääosin positiivisesti: miesopettaja kertoi haastattelussa uskovansa vankasti, että älytaulut vaikuttavat oppimistuloksiin positiivisesti. Haastateltu naisopettaja oli kuitenkin selvästi epäilevämpi asian suhteen.
Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, millä tavalla oppilaiden sukupuoli, kemian osaaminen, oppimistyyli ja luokka-aste vaikuttavat älytaulun käyttöön suhtautumiseen. Poikien suhtautumisen älytaulua kohtaan havaittiin olevan pääosin myönteisempää kuin tyttöjen, ja hyvin kemiaa osaavien oppilaiden suhtautumisen myönteisempää kuin heikommin kemiaa osaavien luokkatovereidensa. Oppimistyylin vaikutusta tutkittaessa suhtautumisen havaittiin vaihtelevan oppimistyylistä riippumatta. Luokka-asteen kohdalla tuloksista oli selvästi nähtävissä, että seitsemäsluokkalaiset suhtautuivat älytauluun kaikkein myönteisimmin ja yhdeksäsluokkalaiset vähiten myönteisesti. Kokemuksen myötä kiinnostus älytaulua kohtaan näyttää siis laskevan.
|
|---|