| Summary: | Tutkielmassa tarkastellaan köyhyydestä pois pääsemistä. Tarkemmin selvitetään sitä, mikä
mahdollistaa köyhyydestä pois pääsemisen ja mitä köyhyydestä selvinneet ihmiset kirjoittavat
elämästään köyhyyden jälkeen. Suomalaisessa yhteiskunnassa tuloerot ovat olleet kasvussa 1990-luvulta lähtien, jolloin hyvin pärjäävien ohella myös köyhyysloukussa elävien määrä lisääntyy jatkuvasti. Köyhyydessä eläminen usein vähentää ihmisen hyvinvointia, heikentää voimavaroja ja tätä kautta kaventaa hänen toimintamahdollisuuksiaan. Pitkittyessään köyhyys tuottaa kokemusta ulkopuolisuudesta ja synnyttää tunteen, ettei omaan elämään ja sen kulkuun pysty vaikuttamaan. Köyhyyttä on tärkeää tutkia myös ratkaisukeskeisesti, sillä sitä kautta voidaan tehdä selvemmäksi niitä tekijöitä, joiden kautta selviytyminen mahdollistuu.
Köyhyydestä selviytyminen näyttää tämän tutkielman valossa olevan hyvin subjektiivinen kokemus, joka syntyy nykyisen ja aiemman elämäntilanteen sekä odotusten yhtälössä. Myös konteksti, eli ympärillä vallitsevat olosuhteet ja normit, määrittävät köyhyyttä. Tutkielma on aineistolähtöistä sisällönanalyysiä hyödyntävä katsaus Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä: seuranta-aineistoon(2012). Ohella olen hyödyntänyt alkuperäisen Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjoituskilpailun (2006) satoa. Köyhyydestä selvinneiksi määrittelin ne kirjoittajat, joiden taloudelliset vaikeudet olivat helpottuneet ja joiden elämäntilanne oli kuuden vuoden aikana parantunut
huomattavasti. Positiiviset tapahtumat, elämän vakiintuminen ja turvattu toimeentulo muodostavat kokemuksen selviytymisestä ja hyvinvoinnista. Köyhyydestä selvinneitä oli tulkintani mukaan aineiston 137 kirjoittajasta yhteensä 33 kirjoittajaa.
Köyhyydestä pois pääsemiseen liittyy myönteisiä siirtymiä eli käännekohtia kuten työllistyminen,aikuisiällä kouluttautuminen sekä velkajärjestelyt. Ne saattavat johtaa suoraan köyhyyden helpottumiseen tai olla siihen epäsuorasti yhteydessä, kuten avioero joissakin tapauksissa. Myönteiset siirtymät tuovat toivoa tulevaisuudesta. Yhdessä tukiverkostojen kanssa ne taas tukevat yksilön omia voimavaroja, joiden yhteisvaikutuksessa parhaimmillaan mahdollistuu köyhyydestä selviytyminen. Kuitenkin vasta vakinaisempi muutos synnyttää varsinaisen kokemuksen köyhyydestä selviämisestä. Vastentahtoinen köyhyys on jatkuessaan yksilölle aina ahdistusta ja häpeää tuottava kokemus. Se jättää ihmiseen helposti jälkensä katkeruutena ja epäluottamuksena sekä liiankin ankarana käytettävissä olevien omien varojen budjetointina. Köyhyydestä selvittyään ihminen on usein itsevarmempi ja osaa arvostaa aiempaa enemmän sekä itseään että elämän perusasioita.
|
|---|