| Yhteenveto: | Toimeentulotukipäätökset ovat hyvin intertekstuaalisia muiden virkatekstien tapaan. Ne ovat osa tekstiketjua, johon kuuluvat päätöstä edeltävät sekä sen jälkeen tulevat tekstit ja kielenkäyttötilanteet. Toimeentulotukipää-töksissä nämä tekstit ja tilanteet toimivat usein tietolähteinä – niiden pohjalta päätös kirjoitetaan.
Tässä tutkielmassa selvitän, mitä ja keitä tietolähteinä käytetään ja miten lähteet tuodaan toimeentulotukipää-töksissä esille. Erityisen kiinnostunut olen siitä, onko päätöksissä käytetty tietolähteenä asiakasta. Sosiaalihuollon asiakkaalla on lakiin perustuva oikeus saada esittää oma näkemyksensä häntä itseään koskevassa asiassa. Tästä syystä on merkityksellistä tutkia, kuuluuko asiakkaan ääni toimeentulotukipäätöksissä asti.
Aineistossani on 135 toimeentulotukipäätöstä Helsingin sosiaalivirastosta vuodelta 2007. Intertekstuaalisista viittauksista olen ottanut analyysiini mukaan avointa intertekstuaalisuutta edustavat tietolähteiksi katsomani ilmaukset. Tietolähteet jakautuvat edelleen dokumentti-, henkilö-, ja tilannelähteisiin, joista isoimmaksi kategori-aksi nousevat dokumenttilähteet. Tavallisin tapa, jolla tietolähde tuodaan päätökseen, on referointi. Yleisimpiä referoinnin tapoja toimeentulotukipäätöksissä ovat johtolauseen käyttö, esimerkiksi asiakas kertoo sekä x:n mukaan -rakenne, esimerkiksi liitteen mukaan.
Tutkimukseni osoittaa, että asiakas on tietolähteenä läsnä lähes jokaisessa päätöksessä. On harvinaista, että asiakas tai hakija mainitaan päätöksessä eksplisiittisesti, mutta silti asiakas voi toimia tietolähteenä. Esimerkiksi maininta hakemus referoi hakemukseen kirjoitetun, tavallisesti asiakkaan itsensä luoman tekstin. Voidaan siten sanoa, että asiakkaan ääni kuuluu hakemuksissa myös tällä tavalla.
Toimeentulotukipäätösten tietolähteillä on merkitystä esimerkiksi asiakkaan oikeusturvan kannalta. Asiakkaan on helppo tarkistaa päätöstekstistä, että päätöksen ratkaisussa on käytetty hänen asiansa kannalta olennaisia tietoja.
|
|---|