| Summary: | Helsingin kaupunki on sitoutunut valtakunnalliseen pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmaan
ja laatinut toimeenpanosuunnitelman pitkäaikaisasunnottomuuden vä-
hentämiseksi vuonna 2008. Helsinki lakkautti keskitetyt asunnottomien palvelut sulkemalla
Asunnottomien sosiaalipalvelutoimiston vuonna 2009. Tämän seurauksena nykyisistä
asunnottomista tai heidän asunnottomuutensa syistä ei ole saatavilla kattavaa tietoa.
Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää Survey-tutkimuksen avulla, onko asunnottomuudessa
tapahtunut muutoksia viimeisten vuosien aikana. Tutkimuksen hypoteesina oli,
että asunnottomuuden problematiikka on muuttunut Helsingissä pitkäaikaisasunnottomuuden
vähentämisohjelman seurauksena. Tarkastelen asunnottomuutta yksilö- ja rakennetasolla
Antonio Tosin (2005) esimerkin mukaan. Aineistona on asunnottomille
helsinkiläisille laadittu lomakekysely, sekä asunnottomien helsinkiläisten kanssa työskenteleville
työntekijöille lähetetty sähköinen kysely. Analysoitavia vastauksia palautui
yhteensä 215 kappaletta. Tutkimuksen alkuperäisenä tarkoituksena oli tuottaa puhtaasti
kvantitatiivista tietoa asunnottomuudesta Helsingissä. Sanallisten vastausten runsauden
vuoksi päädyin integroimaan tutkimukseeni kvalitatiivista sisällön analyysiä ja tutkimuksestani
muodostui monimenetelmätutkimus.
Tutkimuksessani havaitsin, että pitkäaikaisasunnottomien rinnalle on muodostunut kaksi
asunnottomien joukkoa Helsingissä. Ensimmäinen joukko muodostuu henkilöistä,
jotka ovat tulleet Helsinkiin valmiiksi ilman asuntoa ja toinen taas henkilöistä, jotka
ovat olleet helsinkiläisiä pitkään tai syntyneet Helsingissä, mutta he ovat olleet lyhyen
aikaa asunnottomina. Tulokset osoittavat, että Helsingistä puuttuvat edelleen kohtuuhintaiset
vuokra-asunnot. Myös Sosiaali- ja terveysviraston linjausten muutokset ovat vä-
hentäneet tai poistaneet kokonaan tiettyjä asunnottomille suunnattuja palveluita.
Tämä tutkimuksen tarkoituksena ei ole vähentää asunnottomuutta Helsingistä, mutta sen
tuottaman tiedon avulla asunnottomien tilannetta voidaan tarkastella laajemmin. Tutkimukseni
keskeinen viesti on, että asunnottomuus on yhteiskunnalle monisärmäinen
haaste, johon pystytään vastaamaan löytämällä yhteisymmärrys asunnottomuuskeskustelussa
yksilö- ja rakenteellisen tason välille.
|
|---|