| Yhteenveto: | Tutkielmani tarkoituksena on tarkastella Yhdysvalloissa 1970-luvun alussa noussutta afrikanamerikkalaista populaarin elokuvan buumia, jonka merkittävintä ilmausta kutsutaan blaxploitaatioksi. Analysoin kuinka afrikanamerikkalainen identiteetti representoidaan blaxploitaatiosyklin varhaisessa merkkiteoksessa Super Fly (1972). Super Fly oli sekä yleisömenestys että sai vastata kiivaaseen vastustukseen afrikanamerikkalaista yhteisöä edustaneiden järjestöjen taholta.
Tutkielmani taustaoletuksena on ajatus elokuvasta yhteiskunnallisten voimien valtataistelun sijana. Sekä elokuvan tuotanto että vastaanotto on kamppailua ensiksi siitä, millainen elokuvan sisältö tulee olemaan, ja toiseksi siitä, kuinka valmistunut elokuva tulisi lukea ja tulkita. Ennen varsinaista analyysia perehdytän lukijan sekä blaxploitaation taustalla vaikuttaneeseen yhteiskunnalliseen kontekstiin että tapoihin, joilla afrikanamerikkalaisia oli representoitu Hollywood-elokuvassa ennen 1970-lukua. Mustat jäivät monessa mielessä osattomaksi nopeasti vaurastuneen Yhdysvaltojen kehityksessä. Sama osattomuus toistui myös elokuvallisten representaatioiden kohdalla. Analysoin Super Flyta Judith Butlerin performatiivisen politiikkakäsityksen kautta. Butlerille subjekti muodostuu sosiaalisesti säänneltyjen tekojen kautta. Ihmisellä on mahdollisuus vastarintaan, mutta sen on aina oltava suhteessa häntä mahdollisesti alistavaan subjektipositioon. Subjektin identiteetti rakentuu aina erossa ja eron kautta, jolloin subjektin identiteetti määräytyy sen kautta, mitä tämä rajaa ulkopuolelle itsestään.
Tuloksena totean, että Super Fly onnistuu monessa mielessä ylittämään rasististen kulttuuristen stereotypioiden vallan ja tavoittamaan autenttista mustaa kokemusta stereotypioiden taustalla. Merkittäviä keinoja tämän saavuttamiseksi Super Flyssa ovat klassista Hollywood-kerrontaa rikkovat dokumentaristiset keinot, joiden kautta elokuva rakentaa autenttisuutta näyttämällä aitoa Harlemia osana elokuvan diegesistä. Päähenkilö Priest esitetään autenttiseen kulttuuriin intiimissä suhteessa olevana antisankarina, joka saavuttaa vapautensa ylittämällä valkoisen hegemonian mustalle toimijuudelle asettamat rajat, mutta tekee sen hegemonian tarjoamia resursseja hyödyntäen. Super Fly problematisoi Priestin saavuttaman vapauden rajat: Priest ei tiedä mitä vapaudellaan tekisi, mutta hän valitsee mieluummin vapauden kuin alisteisuuden. Super Fly päätyy kritisoimaan ghetton rasistisuutta, huumeita ja rikollisuutta, juuri niitä elemettejä, joiden ihannoinnista elokuvaa on syytetty. Priestin kyky hyödyntää mahdollisuuksiaan nojaa kuitenkin maskuliiniseen ja paternalistiseen maailmankuvaan, joka jää Super Flyn diegesiksessä mustan identiteetin ja vastarinnan takaajaksi erotettuna useista feminiinisiksi merkityistä elementeistä elokuvan diegesiksessä.
|
|---|