Sivistyksen käsite modernin ihmisen kasvussa

Tutkimuksessa tarkasteltiin sivistyksen käsitettä modernin ihmisen kasvussa. Ensiksi kuvataan sitä, mitä tässä työssä tarkoitetaan modernilla maailman-, yhteiskunnan- ja ihmiskuvalla. Kuvauksen alkupuoli painottuu sekä maailman- että yhteiskuntakuvan tarkasteluun, joka liitetään modernin ihmisen maa...

Full description

Bibliographic Details
Main Author: Metsäpelto, Ville
Other Authors: Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Social Sciences, Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, Department of Social Sciences and Philosophy, University of Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto
Format: Master's thesis
Language:fin
Published: 2014
Subjects:
Online Access: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/46232
Description
Summary:Tutkimuksessa tarkasteltiin sivistyksen käsitettä modernin ihmisen kasvussa. Ensiksi kuvataan sitä, mitä tässä työssä tarkoitetaan modernilla maailman-, yhteiskunnan- ja ihmiskuvalla. Kuvauksen alkupuoli painottuu sekä maailman- että yhteiskuntakuvan tarkasteluun, joka liitetään modernin ihmisen maailmassa olemiseen. Loppupuolella tarkennetaan ihmiskuvan analyysia ja tuodaan esille Charles Taylorin (1931-) kautta niitä moderniin hermeneuttiseen ihmiskuvaan liittyviä jännitteitä, jotka haastavat modernin käsityksen sivistyksestä. Toisessa pääluvussa esitellään filosofisen hermeneutiikan tapaa tutkia sivistystä modernin ihmisen kasvussa, jossa ytimenä on ihmisen ymmärtävä ja tulkitseva suhde maailmaan. Tämän jälkeen esitellään pedagogisen toiminnan pääkäsitteitä, joita ovat kasvatus, sosialisaatio ja identiteetti. Nämä käsitteet ovat yhteydessä sivistyksen tulkintaan. Tutkimuksen painopisteenä on käsitehistoriallinen tarkastelu eli siinä selvitetään saksankielisen Bildung-käsitteen historiallisia juuria nojaten esimerkiksi Schillerin, Herderin, von Humboldtin ja Hegelin käsityksiin. Esille nostetaan muun muassa sellaisia ajattelijoita, joilla on vahvat yhtymäkohdat Taylorin esittämiin modernin ihmiskuvan mahdollisiin muotoiluihin ja ratkaisuihin. Lisäksi tuodaan esiin taustalla vaikuttavat perinteet, joita ovat antiikin paideia ja cultura animi sekä teologinen imago Dei -oppi. Näiden esittelyjen jälkeen esitellään modernin sivistyksen pääpiirteitä, jossa olennaisena näkökulmina ovat esimerkiksi kysymykset ihmiseksi tulemisesta ja ihmisyyden vaalimisesta ja kyvystä järkevään itsemääräämiseen. Lopuksi esitellään Hans-Georg Gadamerin (1900-2002) filosofiaa soveltaen mahdollinen tapa ymmärtää sivistysprosessi horisonttien sulautumisena ja dialogisuutena. Ihmisen sivistymisen mahdollisuus on tahdikkaasti suoritetuissa sivistyksellisissä dialogeissa. Työn keskeisenä loppupäätelmänä on, että sivistys on enemmän kuin pelkkää tietojen ja taitojen omaksumista tai oikeiden vastausten hakemista. Sivistyksessä on ennen kaikkea kysymys ihmiseksi kasvamisesta ja ihmisyyden jalostamisesta. Tutkielman liitteenä on suomentamani Gadamerin Warheit und Methode -teoksen alaluku Bildung, jonka suomentamisen avusta kiitän saksan kielen lisensiaatti Sointu Lehtistä.