| Summary: | Tässä pro gradu –tutkielmassa tutkitaan, minkälaisia koodinvaihtofunktioita
esiintyy lukion ruotsin ja saksan opetuksessa ja miksi opettajat vaihtavat kieltä
luokkahuoneessa. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, onko
koodinvaihtofunktioissa huomattavissa samankaltaisuuksia vai eroavatko ne
toisistaan.
Tutkimusta varten kerättiin materiaalia nauhureiden avulla yhdeltä lukion
pitkän ruotsin ja yhdeltä lukion pitkän saksan kurssilta yhteensä 12 tuntia (6h+6h).
Tämän lisäksi molempia opettajia haastateltiin. Nauhoitettu materiaali litteroitiin
analyysia varten ja itse analyysi suoritettiin keskusteluanalyysiin pohjautuen.
Tutkimuksessa selvisi, että molemmat opettajat käyttivät sekä
koodinvaihtoa sekä käännöksiä luokkahuoneessa. Haastattelussa opettajat
kertoivat pyrkivänsä käyttämään opetuksessa mahdollisimman paljon vierasta
kieltä, mutta opettavat kielioppia aina suomeksi. Suomea käytettiin kuitenkin
myös muun muassa kääntämisessä, neuvomisessa, huomion herättämisessä sekä
torumisessa.
Tutkimuksessa löytyi yhteensä seitsemän eri koodinvaihtofunktiota, joista
osa esiintyi pelkästään ruotsin tunneilla ja osa funktioista sekä ruotsin että saksan
tunneilla. Jotkut funktioista olivat yleisiä, kun taas toiset esiintyivät materiaalissa
harvemmin. Löydettyjä koodinvaihtofunktioita olivat toistaminen, kontrollointi,
aiheen vaihto, huomion herättäminen, oppilasvuoroista johtuva koodinvaihto,
kurinpito sekä kehuminen.
Suurimmat erot opettajien välillä löytyivät kontrollointiin liittyvissä
koodinvaihdoissa, joita ei saksan opetuksesta löytynyt ollenkaan. Eroa selittää
saksan ryhmäkoko, joka oli huomattavasti pienempi kuin ruotsin vastaava.
Tutkimuksessa selvisi myös, että koodinvaihdoille on yleensä löydettävissä
jokin tietty funktio, vaikkakin kieltä vaihdetaan myös huomaamatta. Opettajien
koodinvaihtelu on usein perusteltua ja parhaimmillaan tukee oppilaan
kielenoppimista.
|
|---|