| Yhteenveto: | Tutkimuksessa selvitettiin, saadaanko tutkimuksen koehenkilöille aiheutettua surun tunteeseen liittyviä
muisti- ja arviointivaikutuksia käyttämällä surullisen musiikin lisäksi ennakkotietoa musiikkiin liittyvästä
tarinasta tai videokatkelmaa ennakkotiedon ja musiikin lisänä. Tavoitteena oli myös tarkastella, kummassa
asetelmassa saadaan mahdollisesti aikaan vahvempi tunnevaikutus ja onko empaattisuudella yhteys
annettuihin surullisuusarvoihin. Tutkimuksen laadullisessa osuudessa tarkasteltiin avointen vastausten
avulla tunnemekanismeja, jotka voivat olla heränneen affektiivisen tilan taustalla.
Tutkimukseen osallistui 30 Jyväskylän yliopisto-opiskelijaa, jotka jaettiin satunnaisesti kahteen asetelmaan:
videonkatselu- ja musiikinkuunteluryhmään (molemmissa n=15). Menetelmät ja mittarit olivat
vastaavanlaiset kuin Vuoskosken & Eerolan (2012) tutkimuksessa. Data kerättiin MAX/MSP – graafisessa
ohjelmointiympäristössä toimivan tietokoneohjelman sekä Korppi-järjestelmässä suoritetun kyselyn avulla.
Herännyttä affektiivista tilaa ilmennettiin käyttämällä kahta epäsuoraa mittaustapaa (sanamuistelutehtävää
ja kasvokuva-arviointitehtävää).
Sanamuistelutehtävässä ei ilmennyt affektiltaan epäyhdenmukaisia muistivaikutuksia. Molempien ryhmien
kasvokuva-arvioinnissa sen sijaan ilmeni affektiltaan yhdenmukaisia arviointivaikutuksia, mikä viittaa
heränneeseen negatiiviseen affektiiviseen tilaan. Ryhmissä heränneet affektit poikkesivat kuitenkin hieman
toisistaan ja edustivat muitakin emootioita kuin surua. Heränneen negatiivisen tunnevaikutuksen
voimakkuudella ei ollut ryhmien välillä eroa. Yhteyttä heränneen negatiivisen affektin ja empatian piirteen
välille ei löydetty. Laadullisessa avointen vastausten analyysissa ilmeni, että videonkatseluryhmässä
heränneen affektin taustalla oli samaistuminen videokatkelman hahmoihin, kun taas
musiikinkuunteluryhmässä heränneeseen affektiin vaikuttivat ennakkotiedon johdattelemat visuaaliset
mielikuvat.
|
|---|