| Summary: | Standardi IAS 36 sääntelee omaisuuserien arvonalentumista. Siinä määritellyssä arvonalentumistestissä yritys testaa omaisuuseränsä kerrytettävissä olevan rahamäärän. Jos tämä määrä on alhaisempi kuin kirjanpitoarvo, niin erotus kirjataan tuloslaskelmaan kuluksi. Standardia sovelletaan myös liikearvoon, joka poistettiin ennen tasapoistoilla.
Arvonalentumismenettelyn problematiikka johtuu testiin liittyvästä harkinnanvaraisuudesta, sillä rahamäärä arvioidaan perustuen rahavirtaennusteisiin sekä korkokanta-oletukseen. Yrityksillä on intressi näyttää mahdollisimman hyvää tulosta ja välttää kulukirjauksia. Aiemmista tutkimuksista löytyy viitteitä johdon tietoisesta tuottojen hallinnasta. Lisäksi siirtymä IFRS-liikearvoon on kasvattanut yritysten taseita Euroopassa.
Tässä tutkimuksessa keskityttiin tilintarkastajan rooliin asiassa. Tilintarkastaja toimii viime kädessä omistajien lukuun johdon antamien tietojen varmentajana. Tutkimuksessa tutkittiin liikearvon tilintarkastusprosessia, sen haasteita ja tilintarkastajien mielipiteitä teemaan liittyen. Tutkimuksen päälähteinä toimivat tieteelliset artikkelit, IFRS-standardit ja tilintarkastuskirjat. Empiirinen aineisto kerättiin kahden KHT-tilintarkastajan teemahaastatteluilla.
Tutkimus osoitti, että liikearvon tilintarkastukseen liittyy joitakin erityisiä haasteita. Ne voivat liittyä joko asiakasyritykseen tai tiettyihin arvonmäärityksen komponentteihin. Tilintarkastajat pitävät varsinkin pörssiyritysten liikearvon dokumentointia laadukkaana, eivätkä manipulaatiomahdollisuuksista huolimatta näe asiassa suuria ongelmia. Sekä arvonalentumistestauksessa että tasapoistomenetelmässä on puolensa.
|
|---|