| Yhteenveto: | Tutkielmassani tutkin perinteisten seurakuntaorganisaatioiden ja niistä
irtautuneiden uusien yhteisöjen välistä suhdetta. Tavoitteena on tarkastella tätä
suhdetta Suomen helluntaiherätyksen piirissä käytävän julkisen
nettikeskustelun avulla, hyödyntäen tarkastelussa aikuiskasvatustieteellistä
tutkimusta ja käsitteitä. Keskeisenä viitekehyksenä on yhteisen oppimisen ja
yhteisöllisyyden organisatoriset mahdollisuudet.
Tutkielmani on laadullinen tapaustutkimus, ja nettikeskusteluaineisto on
analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin teemoittelemalla.
Tutkielmani pohjautuu kriittiseen organisaatiotutkimukseen, jossa pyritään
haastamaan perinteisiä uskomuksia ja käsityksiä, jotta voitaisiin löytää jotakin
uutta. Aineiston tarkastelussa metaforien esiintymiseen kiinnitettiin erityistä
huomiota.
Tutkielmani perusteella uusien yhteisöjen syntymistä käsiteltiin sekä perhemetaforan,
että organisaatio-metaforan kautta. Näissä näky-toimijuus ja
vanhemmuus nähtiin keskeisinä välittävinä tekijöinä uuden yhteisön ja
perinteisen organisaation välillä. Uusien yhteisöjen perustamiseen liitettiin sekä
luonnollisen kehityskulun, että pirstaloituminen ja hajaantumisen teemoja,
mikä haastoi aiheesta käytävää yhteistä keskustelua.
Johtopäätökseni on, että seurakuntien organisoitumistavoissa huomion
kiinnittäminen sekä sukupolvien väliseen yhteiseen oppimiseen, että näkytoimijoiden
ja johdon väliseen suhteeseen mahdollistaa kasvavan ja
yhteisöllisyydelle rakentuneen seurakunnan. Tilan antaminen uudelle
sukupolvella muovaa samalla seurakunnan missiota, ja tällöin keskeinen osa
tilan antamista onkin perinteisen organisaation toimintatapojen
tarkoituksenmukaisuuden arviointi. Lisäksi erilaisten organisaatio- ja
johtamisoppien vaikutusta yhteistoiminnallisen yhteisön ja uusien yhteisöjen
synnyttämiseen on hyvä arvioida.
|
|---|