| Summary: | Tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa keinoja, joiden avulla monikulttuurisen
yrityksen työntekijät käsittelevät puhumisen ja ymmärryksen ongelmia
viikkopalavereissa, joissa käytetään englantia yhteisenä työkielenä (BELF). Analyysi
keskittyi korjaustoimintoihin (repair), joita osallistujat käyttivät päästäkseen yhteisymmärrykseen tai tasoittaakseen episteemisiä (tiedollisia) asemiaan. Korjauksia
tarkasteltiin seuraavien tutkimuskysymysten kautta: 1) Miten korjausta käytetään
yhteisymmärryksen rakentamisessa ja episteemisten asemien tasoittamisessa?
2) Miten osallistujat kokevat englannin käytön sekä puhumisen ja ymmärtämisen
ongelmat kokousviestinnässä? Ensimmäinen kysymys jaettiin osiin kolmen
valikoidun korjaustyypin perusteella ja siihen vastataan keskustelunanalyysin avulla.
Toiseen kysymykseen vastataan neljän työntekijän haastattelujen pohjalta.
Aineisto koostuu viidestä videokuvatusta kokouksesta ja neljästä video
stimulated recall -haastattelusta. Analyysin pääpaino on keskustelunanalyysissä
(KA). Haastatteluja käytettiin KA:n ohella tuomaan esiin osallistujien näkökulmia
englannin käytöstä työkontekstissa ja syventämään analyyttisia havaintoja.
Tulokset osoittavat että yhteisymmärryksen muodostaminen ja
episteemisten asemien tasapainottaminen nousivat tärkeämmäksi kuin aiemmissa
tutkimuksissa kokousiviestinnälle keskeisiksi havaitut seikat, kuten aikarajoitusten
tai pöytäkirjan noudattaminen, tai hierarkioiden säilyttäminen. Puhumisen ja
ymmärtämisen ongelmiin puututtiin heti, joskus useamman osallistujan toimesta.
Korjaukset suunnattiin tarkasti ongelman aiheuttaneeseen sanaan tai lauseeseen ja
korjaustoimintaa jatkettiin kunnes kunnes yhteisymmärrys tai episteemisten asemien
tasoittaminen saavutettiin. Näinollen korjauksia ja korjausaloitteita käytettiin
yhteistyömenetelmänä ja resurssina sekä ymmärryksen että puhumisen ongelmissa,
riippumatta ongelman aiheuttajasta. Haastattelujen perusteella osallistujat ovat
tietoisia monikielisen tilanteen mahdollisista haasteista, mutta samalla osa haastateltavista kuvaili korjauksiin osallistumista luonnolliseksi ja huomaamattomaksi
osaksi päivittäistä viestintää. Avoimen ilmapiirin ja alan erikoissanaston merkitys
onnistuneessa viestinnässä nousivat myös esiin haastatteluissa.
|
|---|